Kuten olen tainnut jossakin välissä jo aiemmin todeta, minulla on epäsäännöllinen unirytmi. Haittapuoli tässä on siinä, että aina eivät menemiset satu niihin aikoihin kun olen hereillä. Tällä erää tiistainen koe oli ongelmana: koe alkoi niihin aikoihin kun olisin mennyt nukkumaan, noin aamuyhdeksältä. Epärytmini on ollut valloilla jo vuosikausia, joten olen oppinut monia kikkoja ja pieniä asioita, jotka mahdollistavat valvomisen pitkään virkeänä. Miten siis olin virkeänä kokeessa?
Ensimmäinen tärkeä asia on se, että on nukkunut hyvin useampana edeltävänä päivänä. Olen siis elänyt omalla “normaalirytmilläni”, jossa olen mennyt nukkumaan kun on alkanut väsyttää, joka on keskimäärin hieman pidempi kuin 24 tunnin rytmi, jota valtaosa muista noudattaa. Kuitenkin tämmöinen säännöllisyys on tärkeä pohjatekijä sille, että jaksaa valvoa pidemmän pätkän ilman yllättäviä ongelmia.
Maanantaina menin melkein rytmilleni nukkumaan joskus kahdentoista tienoilla. Valvoin hieman pidempään kuin tuntui, ja pienenä extrana laitoin herätyskellon herättämään normaalia aiemmin. Tälle pohjana on se, että lyhyet unet (kuusi-seitsemän tuntia) ovat virkistävämmät kuin liian pitkät unet (joihin normaalisti sorrun, ja jotka minulla “luonnollisemmin” tulevat). Heräsin siten kello 18 ja nousin viitisen minuuttia myöhemmin. Sivustaseuraajaa pelottavasti kävin jalkeilla pienen hetken vain sammuttaakseni herätyskellon ja menin takaisin sänkyyn viideksi minuutiksi, mutta olen jotenkin tottunut siihen, että pitää lojua pieni hetki sängyssä ennen ylösnousua.
Noustuani luin vielä kokeeseen selaamalla kerraten koealueen lävitse. Tämä oli hieman outoa, koska en ole todellakaan mikään kokeisiin lukija, kävin yläasteen ja ammattikoulun lävitse lukematta kokeisiin ollenkaan (ja jos kokeeseen luin, sain siitä todella huonon numeron). Pääsykokeeseen ei kuitenkaan ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin lukea, joten jouduin siinä mielessä kovan haasteen eteen. Lukuaikaakin oli vain kuukausi, ja se ei ollut riittävä aika: sain monet perusteet ja kokonaiskuvan luotua geologiasta itselleni, mutta yksityiskohdat kuten kivilajit ja niiden erikoisuudet jäivät tyystin oppimatta. Kokeessa olisi tarvinnut kivilajitietoutta lähes jokaisen kysymyksen kohdalla, yksi kysymyksistä oli pelkästään yhdestä kivilajista, enkä edes tunnistanut kokeen aikana mistä aiheesta kysymys edes oli. Oikeastaan se ei edes ollut kysymys, ainoastaan sekakivilajin nimi monikossa, josta olisi sitten pitänyt kai esseetyylisesti sepittää. Hieman epäreilu kysymys jos sen suhteuttaa omaan tilanteeseeni, jossa oli vain kuukausi lukuaikaa.
Kittasin illan mittaan energiajuomaa. Yhdenkin energiajuoman litkiminen vaikuttaa siten, että valvoo päivän mittaan tavanomaista pidempään. Päädyin lopulta juomaan lähes kolme tölkkiä, reilun litran ennen koetta ja sen aikana. Virkistävien ainesosien lisäksi energiajuomissa lienee aineita, joita aivot tarvitsevat, joten tiettyjen hedelmienkin syöminen olisi vaihtoehto: en vain ole selvitellyt mistä hedelmistä näitä aineita saisi.
Energiajuomien juomisesta huolimatta varasin aikaa myös nokosille parisen tuntia. Nukahdan huonosti, joten olin lopulta unessa vain reilun tunnin. Laitoin kaksi herätystä, joista aiempi pakotti nousemaan hetkeksi ylös ja toinen riitti lopulta herättämään kunnolla.
Seuraava huomionarvoinen seikka on syömättömyys. Tai oikeastaan se, etten syö itseäni täyteen asti missään vaiheessa ennen koetta. Tälle selitykseksi riittää se, että jos syö mahansa täyteen asti, alkaa varmasti väsyttää. Ja sitä enemmän mitä pidempään on ollut hereillä. Ennen koetta jouduin käymään kaupasta jotain pientä purtavaa, tällä erää päädyin korppukinkkuun, jotta näläntunne ei sentään olisi estänyt keskittymistä. Käytyäni kokeen jälkeen ravintolassa syömässä meni vain puolisen tuntia ja olin lähes kuolemanväsynyt. Vaati varsin paljon jaksamista pysyä hereillä paluumatkalla junassa, saati sitten kotona kun kissalta oli ruoka loppunut ja sen vessalaatikko piti hoitaa.
Viimeisinpänä seikkana pidin itseäni myös pienoisessa stressitilassa. Tsemppasin pitkin päivää ja pidin yllä positiivista henkeä. Lähtökohtaisena ajatuksena oli tehdä parhaansa, lopputuloksella ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että tekee sen mitä osaa eikä yhtään vähempää. Toki kokeen aikana jouduin pettymään liian vaikeaan ja mystiseen “kysymykseen”, mutta vastasin siihenkin jotakin arvalla. Ihan vain edes yhden pisteen toivossa yrittämisestä.
Lopputuloksena olin hyvin virkeänä yhteensä noin 14 tunnin ajan, joka jakautui kahteen osaan ennen ja jälkeen nukkumisen. Ennen koetta säästelin aivoja ylimääräiseltä kuormalta ja ajattelulta minkä pystyi.
Haittapuoliakin tällä valvomisella luonnollisesti on. Olen edelleen, tässä jo perjantain puolella kulkiessa, varsin tokkurainen ja kärsin jymyttävästä päästä. Pieni särky päässä ollut edellisestä nousemisesta asti (torstain puolella noin 22:30). Haittavaikutuksia on monia, todennäköisesti taas kuolen hieman aiemmin, joten en suosittele epärytmissä elämistä kenellekään. Olkoot onnellisia he, jotka eivät koskaan joudu elämänsä aikana valvomaan yön ylitse.
