Odottamattomia työtarjouksia
Tuossa viime perjantaina sain yllättävän soiton, sillä minulle tarjottiin töitä. Vieläpä vanhan klassisen Visual Basicin parissa, joka on kuolemassa oleva kieli, mutta osaamista näemmä edelleen tarvitaan. En ole vaivautunut .NETiä missään vaiheessa opettelemaan, se kun on tuntunut varsin pakotetulta ja raivostuttavaltakin ratkaisulta Microsoftin päätettyä, ettei uusi versio VB:stä ole enää ollenkaan yhteensopiva vanhan kanssa.
Joten, mitä nyt? Ensinnäkin katsotaan miten tämänpäiväinen koe menee. Olen nyt matkalla junassa Pasilaan, ja sieltä pitää sitten kävellä yliopistolle. Kartta piti tulostella että tietää minne eksyy. Tein vielä viimeisen pikaisen kertausluvun illan ja yön aikana ja nukuin noin tunnin pätkän alle. Vaikka en olekaan lukenut niin hyvin kuin olisi ehkä pitänyt, niin olen sinällään suht luottavainen. Toisaalta pääsykoe tulee nyt näyttämään sitten sen, mihin suuntaan elämäni kulkeutuu: päädynkö opiskelijaksi, vai vihdoinkin oikeaksi ohjelmoijaksi oikeaan softafirmaan, jos minut vielä kesäkuussa kelpuutetaan (kun saan tietää tulokset).
Kissan kanssa on tullut eleltyä. Muutama moka on tullut tehtyä, toisaalta myös paljon on tullut myös sitä myöten opittua. Suurin haaste on oikeastaan vielä se elämänrytmin löytyminen, varsinkin kun kissalla on paljon kestämistä sekavahkon rytmini kanssa. Nyt olen myös ensimmäistä kertaa poissa pidempään kotoa kuin vain kaksi-kolme tuntia. Eiköhän tuo elukka pärjäile. Olen muuten alkanut nimittää sitä Tolpaksi, sillä se kulkee aina häntä pystyssä, ja sen kulkiessa parvekkeella ikkunan editse näkee vaan pystyssä sojottavan hännän. Killistä en nimenä ole pitänyt ollenkaan, joten Tolppa on hitaasti hivuttautunut edelle.