Laitoin kotisivujeni ulkoasun uusiksi. Nyt sitten pitäisi vielä tehdä vastaava templaatti tänne blogiin, missä onkin vielä tekemistä huomiselle tai jollekin muulle päivälle. Tänään ei enää jaksa.

Siirry kotisivuilleni

Parempaakaan sanaa en löytänyt… minua on oikeastaan pienestä pitäen vaivannut tämä, josta en tiedä miksi sitä voisi kutsua. Hyvin karkeasti yksinkertaistaen tapahtuu jotakin sellaista, mitä en halua tehdä tai kysytään kysymys johon en halua vastata tai tiedä vastausta. Lopputuloksena olenkin yllättäen täysin hiljaa ja vastaamatta ja melkein liikkumatta. Pään sisällä kyllä tapahtuu, mutta ulospäin on vaikea antaa minkäänlaista merkkiä. Voi kai kuvailla niin, että tunne ottaa vallan ja käskee pysyä hollillaan. Samaan aikaan silti ajattelen asiaa ja olen siinä kiinni ja järki toimii, mutta se on ikäänkuin lukittuna sisään. Tosin koska olen alkanut ihmetellä asiantilaa tässä viime vuosina kun tämä on osunut kohdille, olen myös alkanut enemmän miettiä sitä, mistä voisi olla kyse. Suuri haastehan on jo tiedostaa koko asia, ja nyt on varsin vaikeaa saada kuvailluksi, minkälainen tämä tuntemus on.

Jonkinnäköinen selitys voisi olla vaikka vaaran tunteen toimintahäiriö, sellaisen joka käskee pysyä paikallaan tekemättä mitään. Jos minua ei kukaan vääntämällä pakota reagoimaan, niin saatan hyvin olla tunninkin pääasiassa paikoillaan, vaihtaen vain harvakseltaan asentoa. Samaan aikaan järki saattaa olla jo todennut, että pitäisi vaikka näppäimistöllä kirjoittaa jotain, mutta mitään ei silti tapahdu. Saattaa käydä jopa päinvastoin, näppäimistö saattaa siirtyä kauemmas. Ja silti en pakene tilanteesta pois.

Nopeasti muistista haettuna tämä tuntuu hieman samalta kun mitä tapahtuu, jos en muistakaan jotakin sanaa. Suurin ero on kuitenkin siinä, että silloin pääni on päinvastoin tyhjänä, eli kun sana ei tullutkaan mieleen niin stoppaankin siihen paikkaan. Olen kyllä pystynyt parantamaan tilannetta silloin, kun olen tekemissä tuttujen ihmisten kanssa tai mikäli minulla on jokin vahva velvoite “olla normaali”, mutta viimeisinpänä esimerkkinä jumitin viime viikon keskiviikkona sairaalassa. Silloin olin hukannut sanan “sairasloma”.

Aloin kaivata mahdollisuutta asettaa kansioiden ja tiedostojen omistajia XP Home:n puolella, XP Pro:hon kun kerran olen tottunut. Bongasin sitten haulla neuvot etsiä sellaisen tiedoston kuin SCESP4I.EXE — se löytyi Googlen haulla varsin vaivatta ja laitoin sen omaankin säilöön. Noudattelin saamiani ohjeita: käynnistä ladattu tiedosto, pura se hakemistoon (itse laitoin väliaikaisesti työpöydälle), ja sitten napsauta hiiren toisella setup.inf -tiedostoa ja valitse Asenna. En ole vielä edes käynnistänyt konetta uudelleen ja hyvin näyttäisi toimivan, Suojaus-välilehti on ilmestynyt ja pystyn muuttamaan omistusoikeuksia samaan tapaan kuin XP Pro:n puolella.

Tänä aamuna piti heräämisen jälkeen myöntää, ettei ole työntekijäksi tänään. Nenä on tyystin tukossa, päätä särkee, korvia siinä sivussa ja kurkkukin päätti palata kiusaavien osastolle. Eilinen päivä tuntui vielä varsin hyvältä, mutta nyt olo on sitten vihdoin sen verran paha, etten riskeeraa vaikka kuumetta ei olekaan. Saa nähdä onko lääkäri samaa mieltä, tai kuka minut sitten tutkiikaan ja missä välissä. Tämä kun on ensimmäinen kerta kun olen sairauden vuoksi pois töistä niin, että pitäisi käydä jossakin todistamassa asianlaita, joten en tunne vielä käytäntöä. En muutoinkaan ole paljoa aikaani sairaaloissa viettänyt.

Tässä viimoiset viikot ovat olleet työn suhteen varsin hitaita. Satuin yhdellä viikolla olemaan 16 tuntia muutamana päivänä jalkojen päällä, joka pakotti ensin olemaan ajamatta pyörällä töihin ja lopulta kävelykin vaihtui autokuljetukseen (ylirasittumista ennakoivasti). Nyt sitten viime viikon torstaina alkoi taas tuntua sen verran hyvältä, että vaihdoin takaisin kävelyyn. Torstai ja perjantai sujuivatkin suht hyvin työn osalta; ongelmaksi vain jäi se, että perjantaina alkoi ilmaantua sairastumisen merkkejä ja lauantaina sitten pötkötinkin sängyn pohjalla pitkälle päivään kurkkukivun ja päänsäryn vaivaamana.

Sunnuntaina vointi oli parempi, mutta lihasten käyttö tuntui tukkoiselta. Ja sitten pomppasin tästä huolimatta maanantaina töihin, autokyydillä. Valitettavasti Incánus (kämppis mikäli asia ei ole tiedossa) sai vihdoinkin edes vähän töitä, mikä tarkoitti kävelyretkeä takaisin töistä kotiin. Päivä meni juuri odotetulla tavalla, hitaasti ja tukkoisesti. Pää onneksi oli pitkälti normaalissa kuosissaan. Tietokoneilla tuntui olevan huono päivä töissä, ja sainkin muutaman kaipaani lisätauon.

Olo ei nyt ole kehuttavimmasta päästä. Nenä on tukkovuodossa ja olo tuntuu kuumeiselta, mutta oikeastaan ainut kuumeeseen viittaava on se, että mittasin muistaakseni ensimmäistä kertaa tänä vuonna yli 36 asteen lämmön. Se siitä kuumeesta. En usko että pelkällä nuhalla pystyy itselleen kalastelemaan sairaslomaa.

Iloisempina uutisina tuli hankittua uusi telkkari. Ruudulle tuli vähän lisää kokoa, 32″ pitäisi riittää reilusti tarpeisiin. Samalla tarkastin että kaikki tarpeelliset liitännät löytyvät sekä tietysti ruudun tarkkuutena on 1920 x 1080, eli se niin kutsuttu Full HD. Nätiltä ainakin täystarkkuusvideot näyttävät, ei ole moittimisen sijaa. Samalla myös sai todeta, että venytysalgoritmit ovat kunnossa, eli kuva venyy oikein nätisti täyteen tarkkuuteen. Suurin ongelma tällä hetkellä ovatkin sitten ääniliitännät, eli vaikka liitäntöjä löytyy, niin niistä tulee valitettavan kova signaali: subbari huutaa älämölöä pienimmälläkin asetuksella! Ensisijaisin ajatus olisi hankkia vahvistin, mutta ehkä järkevintä olisi kääntää liitännät nurinkurin ja pistää telkkarin ääni kulkemaan tietokoneen kautta. Se on sitten ehkä huomisen hommia se.

Viimoisina sanoina voinen pistää, että aloin eilen hetken mielijohteesta kirjoittaa PHP-ohjelmointiopasta, joka aloittaa aivan tyhjästä eli olettaa ettei lukija ole aiemmin ohjelmoinut. Saa nähdä miten sen käy.

Vietinpähän tässä tovin laittaessani kuntoon lähiverkkoa ja langatonta. Ideana oli, että kaapelia pitkin kulkee lähiverkon tiedostot ja netti jakautuu langattoman kautta. Lopputulos toimii yllättävän hyvin verrattuna aikaisempaan tilanteeseen, jossa pätkimistä esiintyi aina vähän väliä, eivätkä koneet aina saaneet toisiinsa yhteyttä. Tämä mennee tiivistelmänä, en tarkemmin jaksa alkaa teknisyyksistä höpöttämään tällä erää.

Veronpalautukset olivat “varsin kivat”, mikä ehkä liiaksikin sitten innostutti tuhlaamaan. Tuli hankittua japanilaistyylinen pöytälamppu, uusi pieni vihreä matto ja Olipa kerran keksijät -boksi. Lisäksi yhteen kannettavaan on tulossa uusi kovalevy, jonka voimin toivottavasti vihdoinkin saa kahdesta rikkinäisestä kannettavasta edes yhden ehjän aikaiseksi. Ensimmäisen päälle on pudonnut kolaa näppikselle ja kovalevy rikkoutunut, toisesta taas on mennyt näytönohjain sen verran sököksi ylikuumenemisen takia, ettei kone pysy pystyssä kovinkaan pitkään. Valoshow näytöllä on myös välillä varsin erikoista nähtävää.

Ah joo. Olen myös siirtymässä jälleen kerran kannettavan käyttöön pääkoneena. Palvelimella on niin paljon jo ennestään tehtävää, että totesin olevan helpompaa vapauttaa se omasta peruskäytöstäni ihan vain pelkkään kaiken yleishyödyllisen tekemiseen. Siinä on webbipalvelinta, FTP-palvelinta, etätorrenttilatauspalvelu, tulostinpalvelu, tiedostopalvelu ja muutakin mitä varmaan olen jo unohtanut, tai ehkä ennemminkin mitä en vain saa päähäni tällä hetkellä.

Olen myös optimoinut netin toimintanopeutta. Yhteyden pitäisi olla sinällään 30/1, mutta tähän mennessä nopeuksia ei ole tullut saatua kovinkaan kummoiseksi. Nyt sitten olen päässyt jo noin 20/1 -tilanteeseen, mikä on jo “aikamoisen riittävä tilanne”. Palvelimen kaistankäyttöä on rajattu, mikä jättää peruskäytölle mukavasti ylimääräistä kaistaa.

Nyt sitten vielä tekemään samaa optimointia Incán koneelle…