Olen tässä nyt kulkenut tämän viikon töihin Hyvinkäälle polkupyörällä. Matkaa Riihimäeltä kotoa työpaikalle asti kertyy noin 17 – 18 km. Tien tyhjyys vain huolettaa: pyörätie on kuitenkin suht hyvässä kunnossa, mutta ainakaan toisia työmatkalaisia en ole bongannut, kuntoilijoita kylläkin näkee iltapäivästä. Kuitenkin nyt tässä on tullut huomattua, ettei tuo matkan taittaminen ihan niin vaikeaa ole kuin miltä se voi aluksi tuntua. Jos osaa ajaa rauhallista tahtia ja kuntoa on vähänkään, niin ensimmäisen viikon jälkeen matkan pitäisi sujua jo ihan rutiinilla, varsinkin jos ei tarvitse kulkea Hyvinkään etelälaitaan asti koko kaupungin lävitse kuten minun kohdallani asianlaita on.

Jättäkää auto kotiin, säästäkää rahaa ja luontoa: ajakaa pyörällä töihin. Ei siihen matkaan mene kuin tunti. Autolla menee puoli tuntia, kylmästartilla talviaamuna vielä kauemmin, saa kärvistellä toisia autoilijoita ja jalankulkijoita valottomissa risteyksissä ja niin edelleen.

Maanantaina kulkiessani tapahtui jotakin harvinaista: kaaduin kaksi kertaa pyörällä saman matkan aikana. Tie oli liukas, mikä on merkittävä osasyy, mutta toisena merkittävänä tekijänä pidän sitä, että jouduin käyttämään jalkajarrutonta pyörää, minkä vuoksi suosin liikaa käsijarruja. Liukas keli, vielä osin tuntematon reitti, autojen ajotien ylitys, tiukka käännös suuntaan tai toiseen + etukäsijarru = todella huono yhdistelmä. Ah joo, enkä ole ainakaan vielä hankkinut itselleni nastarenkaita pyörään. Onneksi muutoin talviajosta on kokemusta runsaasti, joten toivon mukaan tänä talvena en enää kaadu kertaakaan. Viime talvena vuosien kaatumattomuusputkeni meni rikki, siitä kiitokset sille ihanalle ihmiselle, joka sijoitti valkoisen pikkukoiran pienelle lumiselle alueelle puun ympärillä ja oli itse mennyt kauppaan. Valintana oli koiran kuolema tai äkkijarrutus ja kaatuminen pyörällä.

Mittarissa lukema senkun nousee. Tunnin sisään tullut pari astetta lisää ja heittelee tällä hetkellä lähemmäs 19 astetta. Tämä tosin kuudennessa kerroksessa, maatasolla muistelisin näin kesän aikaan lämpöjen olevan jopa korkeammat. Varsinkin asvaltin takia.

Kävin siis poikin ensimmäistä kertaa Riihimäen ABC:llä katsomassa paikallisen S-marketin hintatason. Ja se oli peräti siedettävä, ainakin maito oli samaa hintaa kuin mitä se Prismassakin on. Harmi sinällään, että maidon hinta on noussut niin paljon vuoden aikana, mutta pakkohan sitä on juoda – tai no siis, on se terveellisempää kuin limsa. Valion kioskin jäätelön hinta oli kyllä jotain aivan järkyttävää: kolme euroa kaksi palloa. Aivan kamalaa rahastusta, varsinkin kun vielä sattuu muistamaan miten muutama vuosi sitten hinta oli vain puolet tuosta. Toki onhan noilla töissäkäyvillä rahaa, mutta työttömyystuella sitten ei mennäkään noin kallista jäätelöä ostelemaan.

Väkeäkin riitti paikalla, onneksi avautui yksi kassa lisää tai muuten olisin edelleen matkalla. Matka oli varsin nätti, kulkemani reitin varrella kun oli suhteellisen paljon puuta, joko pyörätien varrella tai metsikkönä. Ja tietysti sininen pilvetön taivas… kesä on tullut aikaiseen, sano. Jos jo nyt pyöritään 20 asteen kieppeillä, millaista säätä se lupaakaan kesäksi? Ei kovasti houkuttele monipäiväiset 30 asteen lämmöt. Toivottavasti sateita on riittävästi (muttei liikaa).

Kissan tuloon on se päivä aikaa. Vielä ei jännitä, tosin se voi johtua siitä että väsy painaa jo tähän kellonaikaan päälle. Semminkin kun tuli tuo reilu kuuden kilometrin lenkki tehtyä. Ja masukin on tyydytetty. Huomenna pitäisi sitten uskaltautua käydä valitsemassa lemmikkieläinliikkeestä niin ruokaa kuin pellettejäkin, jotta kissa tietää minne saa pissiä. Ja kakkia. Varsinkin kakkia. Kissan oman WC:n sijoittaminen on hieman hankala kysymys, lähinnä johtuen siitä, että en tahtoisi vessaan sitä sijoittaa. Tämä johtuu ihan puhtaasti siitä, että vessan lattialla on taipumus kerätä vettä ja sitä myöten on sitä vaaraa että kissa joisi sitä. Siihen kun kuitenkin kaiken maailman aineita joutuu väistämättä sekaan, likaa unohtamatta…