Elo on taas tasaantunut loppukesän ja alkusyksyn isojen muutoksien jälkeen. Töissä käydään tasaista tahtia, vapaa-aika mitä on kuluu puuhaillen satunnaisia ohjelmointipuuhia (tosiaan toimii erittäin hyvin harrastelupohjalta nyt kun sen päätöksen on tehnyt!), kissan kanssa menee huomattavan hyvin tätä nykyä ja yhteiselo tuon erään toisen herran kanssa on ollut yllättävänkin kivutonta tähän asti. Näin päällisin puolin asiat ovat siis kunnossa. Tämän hetken suurin ongelma on taloudellinen: vaihto työttömyydestä työllisyyteen tekee kipeän parin kuukauden tauon ilman tuloja, joten rahallisesti tekee todella tiukkaa. Huomenna pitää käydä Kelalta anomassa takaisinmaksuaikaa ylimääräisestä asumistuesta. Jos se lähtee pois liian aikaisin, niin ei ole varaa maksaa tämän kuun vuokraa ja laskuja. Ensimmäinen palkka tulee vasta kuun loppupuolella.

Kuntoni on kohonnut huomattavasti. Jaksan nyt todellakin kävellä koko työpäivän + siihen päälle sen mitä asiointeja on, eilen jopa hölkkäsin ja sitäkin kesti tehdä yllättävän paljon verrattuna siihen, mihin olen tottunut. Muutamia hölkkäspurtteja tekemällä ja hetken aikaa kävellen ei ollut ollenkaan tuskaista kulkea. Lähestulkoon siis pelkästä kävelemisestä koostuva työ siis riittää kunnon kohottamiseen mitä parhaiten. Jos tämä työ ei jatku, niin täytyy vain toivoa että saan jonkin toisen vastaavanlaisen työn tästä suht läheltä!

Viikonloppuna on luvassa miitti. Sitä varten kokkasin sunnuntaille asti itselleni ruuat valmiiksi. Valikoimani on monipuolinen: perunamuusia ja jauhelihaa, perunamuusia ja kanapullia, perunamuusia ja jauhelihapihvejä, perunamuusia ja erilaisia jauhelihapihvejä. Mutta hei, tulen syömään kunnolla miitissä, kerrankin! Ei mitään mikropitsoja tai vastaavia vaan ihan kunnon kotiruokaa. Noin muuten en sitten tiedä miten miitti sujuu, ja varsinkin miten viikko miitin jälkeen sujuu. Voi olla että saatan olla hieman kovilla tovin jos toisenkin.

Aloin tässä myös pelailla Final Fantasy XII:ää kolmatta kertaa alusta. Ensimmäinen peli jäi kesken kun joululomani päättyi, toinen peli jäi kesken viiden viikon pelailun jälkeen (Konnun väkertäminen keskeytti sen) ja nyt tämä kolmas pelikerta tulee olemaan hidasta puurtamista: hyvä jos on tunti päivässä uhrata pelille, jonka kokonaiskesto nousee helposti useampaan kymmeneen tuntiin (varsinkin minun pelityylilläni, joka siis on tietysti “mieluummin helposti kokemuksen voimalla kuin vaikeasti liian alhaisen tason hahmoilla”). Basch on vasta tullut mukaan tiimiin, siltä pohjalta sitten jatkan kunhan taas ehdin pelin pariin palata.

Siirsin nettipuolen toimimaan jälleen omalta koneeltani. Ainakin palveluiden vahtimistaso paranee, jolloin voin olla varma siitä milloin hommat pelittää ja milloin ei. Palvelinkone ei vain suostunut pysymään pystyssä (paitsi että nyt kun sillä ei ole mitään hommaa niin tuossahan tuo kiltisti toimii – pirullista).

Mitään suurta mullistavaa ei edellisen kirjoittamisen jälkeen ole tapahtunut. Tai no, ehkä sitä voisi vähän päivittää: yliopistoon en päässyt (olisi pitänyt olla se lukion päättötodistus, se olisi aika varmasti riittänyt), The Miitti tuli ja meni, kissan kanssa on löytynyt yhteinen tasainen elämänrytmi ja muutoin olen viettänyt aikaa koodaillen VB6:lla. Aivan liikaa. En pariin-kolmeen viikkoon ole edes laittanut kunnon ruokaa kuin pari hassua kertaa, muuten on ollut hyvin leipäpainotteista menoa.

Tuossa viime perjantaina sain yllättävän soiton, sillä minulle tarjottiin töitä. Vieläpä vanhan klassisen Visual Basicin parissa, joka on kuolemassa oleva kieli, mutta osaamista näemmä edelleen tarvitaan. En ole vaivautunut .NETiä missään vaiheessa opettelemaan, se kun on tuntunut varsin pakotetulta ja raivostuttavaltakin ratkaisulta Microsoftin päätettyä, ettei uusi versio VB:stä ole enää ollenkaan yhteensopiva vanhan kanssa.

Joten, mitä nyt? Ensinnäkin katsotaan miten tämänpäiväinen koe menee. Olen nyt matkalla junassa Pasilaan, ja sieltä pitää sitten kävellä yliopistolle. Kartta piti tulostella että tietää minne eksyy. Tein vielä viimeisen pikaisen kertausluvun illan ja yön aikana ja nukuin noin tunnin pätkän alle. Vaikka en olekaan lukenut niin hyvin kuin olisi ehkä pitänyt, niin olen sinällään suht luottavainen. Toisaalta pääsykoe tulee nyt näyttämään sitten sen, mihin suuntaan elämäni kulkeutuu: päädynkö opiskelijaksi, vai vihdoinkin oikeaksi ohjelmoijaksi oikeaan softafirmaan, jos minut vielä kesäkuussa kelpuutetaan (kun saan tietää tulokset).

Kissan kanssa on tullut eleltyä. Muutama moka on tullut tehtyä, toisaalta myös paljon on tullut myös sitä myöten opittua. Suurin haaste on oikeastaan vielä se elämänrytmin löytyminen, varsinkin kun kissalla on paljon kestämistä sekavahkon rytmini kanssa. Nyt olen myös ensimmäistä kertaa poissa pidempään kotoa kuin vain kaksi-kolme tuntia. Eiköhän tuo elukka pärjäile. Olen muuten alkanut nimittää sitä Tolpaksi, sillä se kulkee aina häntä pystyssä, ja sen kulkiessa parvekkeella ikkunan editse näkee vaan pystyssä sojottavan hännän. Killistä en nimenä ole pitänyt ollenkaan, joten Tolppa on hitaasti hivuttautunut edelle.

Ehkei mennyt aivan parhaalla mahdollisella tavalla, minä kun olin kissaa haettaessa jo suht väsynyt, mikä ei tietenkään ollut hyvä juttu tutustumisen kannalta. Jaksoin välttämättömimmän kuitenkin tehdä ennen unille menoa. Kissa vaikutti pyöriskelevän hieman hermostuneena sen aikaa kun olin unessa. Toisaalta tämä kissa vaikuttaisi olevan aika nopeasti tottuvaa mallia ja muutenkin vähän rohkeammasta puusta veistetty.

Isoimmat ongelmat on tietysti kissan ymmärtämisessä. Kesti aikansa, että ymmärsin kissan tahtovan kosteaa ateriaa. Toisaalta se on nyt jättänyt siitä noin puolet syömättä vielä tässä vaiheessa, joten pitänee vaan tarjota puolta pussia kerrallaan vastaisuudessa ja pistää ylimääräinen puolikas jääkaappiin. Kuitenkin kun asiat sai hyvälle mallille, niin tuo änki ensimmäistä kertaa pitkäksi aikaa syliin.

Mittarissa lukema senkun nousee. Tunnin sisään tullut pari astetta lisää ja heittelee tällä hetkellä lähemmäs 19 astetta. Tämä tosin kuudennessa kerroksessa, maatasolla muistelisin näin kesän aikaan lämpöjen olevan jopa korkeammat. Varsinkin asvaltin takia.

Kävin siis poikin ensimmäistä kertaa Riihimäen ABC:llä katsomassa paikallisen S-marketin hintatason. Ja se oli peräti siedettävä, ainakin maito oli samaa hintaa kuin mitä se Prismassakin on. Harmi sinällään, että maidon hinta on noussut niin paljon vuoden aikana, mutta pakkohan sitä on juoda – tai no siis, on se terveellisempää kuin limsa. Valion kioskin jäätelön hinta oli kyllä jotain aivan järkyttävää: kolme euroa kaksi palloa. Aivan kamalaa rahastusta, varsinkin kun vielä sattuu muistamaan miten muutama vuosi sitten hinta oli vain puolet tuosta. Toki onhan noilla töissäkäyvillä rahaa, mutta työttömyystuella sitten ei mennäkään noin kallista jäätelöä ostelemaan.

Väkeäkin riitti paikalla, onneksi avautui yksi kassa lisää tai muuten olisin edelleen matkalla. Matka oli varsin nätti, kulkemani reitin varrella kun oli suhteellisen paljon puuta, joko pyörätien varrella tai metsikkönä. Ja tietysti sininen pilvetön taivas… kesä on tullut aikaiseen, sano. Jos jo nyt pyöritään 20 asteen kieppeillä, millaista säätä se lupaakaan kesäksi? Ei kovasti houkuttele monipäiväiset 30 asteen lämmöt. Toivottavasti sateita on riittävästi (muttei liikaa).

Kissan tuloon on se päivä aikaa. Vielä ei jännitä, tosin se voi johtua siitä että väsy painaa jo tähän kellonaikaan päälle. Semminkin kun tuli tuo reilu kuuden kilometrin lenkki tehtyä. Ja masukin on tyydytetty. Huomenna pitäisi sitten uskaltautua käydä valitsemassa lemmikkieläinliikkeestä niin ruokaa kuin pellettejäkin, jotta kissa tietää minne saa pissiä. Ja kakkia. Varsinkin kakkia. Kissan oman WC:n sijoittaminen on hieman hankala kysymys, lähinnä johtuen siitä, että en tahtoisi vessaan sitä sijoittaa. Tämä johtuu ihan puhtaasti siitä, että vessan lattialla on taipumus kerätä vettä ja sitä myöten on sitä vaaraa että kissa joisi sitä. Siihen kun kuitenkin kaiken maailman aineita joutuu väistämättä sekaan, likaa unohtamatta…

Oikeastaan yllättävän sutjakkaasti lopulta hoitui tuo sopivan kissan löytyminen. Asiat noin muutenkin sujuivat varsin hyvin, tuli samalla mukaan kantolaatikko kuin myös Kissan Kunnioitettava Hännänpesulaari. Ja vielä alennuskuponki lemmikkieläinliikkeeseen. Tänään sitten olisi tavoitteena käydä katsomassa ruokakipot, ruokaa ja kissanhiekkaa, tai mitä nyt olikaan. Pääasia että Hännänpesulaarissa on jotakin muutakin kuin tyhjyyttä.

Suht iso muutoshan tämä tähän elorytmiin on. Kissan hoitaminen toisaalta vaatii ne muutamat säännölliset ja pakolliset ruljanssit, jotka ehkä auttavat myös lisäämään muiden “pakollisten” asioiden säännöllistä hoitoa. Esimerkiksi tiskit jäävät tällä hetkellä liian usein liian pitkäksi aikaa lojumaan. Nyt kun kissa tulee, ei niitä ehkä ole ihan niin järkevä jättää ihan mihin vaan.

Muutenkin olen nyt yrittänyt pistää paikkoja siistimmäksi. Esimerkiksi keittiön lattiaa en ole vielä kertaakaan pessyt kunnolla, joten nyt on korkea aika. Parveke on vähän enemmän kysymysmerkki, että tarvitseeko sille tehdä mitään. Siellä on vain säilytelty vähän pahvilaatikoita, ja nyt siellä ei ole niitäkään. Jotakin tietysti pitää parvekkeelle laittaa, jotta kissa voi ainakin halutessaan seurata ulkoilmaelämää. Keittiössä oleva pöytä ei ole tarpeeksi korkea, jotta sieltä näkisi ulos.

Tietokoneet ovat hieman ongelmallisia. Etenkin palvelinkone, sillä kun ei ole kunnon suojaa. Täytyy kai vain toivoa, että kissa ymmärtää pysyä poissa niiden takaa. Muuten pitänee hieman hyllyjen ja pöytien pintoja tyhjennellä, ettei ole mitään hajoavaa edessä. Ehkä tässä viimein saa itseään siltä osin kuriin, että alkaa pitää pöytiä tyhjempänä. Ehheh, aina voi itseään yrittää huijata?

Kävin sitten kissoja kurkkimassa, ja löytyihän sieltä mukava tapaus. Maanantaina sitten kotiin ilmaantuu herra Killi, kunhan maksut ja paperit saa kuntoon. Paikkahan oli Onnentassu. Noin muuten on tällä hetkellä väsy. Työkkäritäti teki oharit, joten tuli turhaan nukuttua pätkäunet. En ainakaan saanut mitään tietoa siitä, että käynti olisi peruttu. Toivottavastipa tuo sähköpostiin vastaa. Saas nähä pistääkö tässä maate.

Herra Killi

Käynnistä kissoja katsomassa ei sitten tullut mitään. Mahdoton vastatuuli, pitkä matka pyörällä ja vesisade eivät olleet kovinkaan houkutteleva yhdistelmä, joten päädyin käymään vain kaupassa matkalla ja ajamaan takaisin kotiin. Jos ykkösvaihteella ajaessa hengästyy, niin on parempi antaa luonnon voittaa. Toivottavasti torstaina on parempi sää, silloin on seuraava kerta kun kissoja voi käydä kurkkimassa.

Samalla kertaa tuli havainnoitua hieman rakenteilla olleen Matkakeskuksen paloa. Savua ei tullut enää niin pahasti siihen aikaan kun olin liikenteessä, noin viiden jälkeen. Sen sijaan tuli katseltua junamatkaajia, jotka olivat poistuneet Tampereelta tulleesta lähijunasta ja kävelivät asemaa kohti. Kävelivät hieman turhan leveästikin, jouduin nurmikon kautta ajelemaan pari kertaa. Osa tilaili taksia Lidlille, loput ilmeisesti olivat suuntaamassa VR:n tilaamalle linja-autolle.

Nyt on sitten tapahtunut vaihteeksi aivan tarpeeksi viime aikoina. Jengisotailua ja suurpalo, siinähän tapahtumaa kerrakseen tämän kylän tarpeisiin.

Kävin tuossa yölenkillä pyörällä ja päädyin hetken mielijohteesta pyöräilemään eläinten löytökodin suuntaan. Nimeä kun en muistanut niin totesin että käydään oikein fyysisesti kurkkaamassa paikan nimi. Onnentassuhan se oli. Olen jo reilun vuoden tainnut jahkailla asian suhteen, joten ehkä nyt olisi sitten aika tehdä se elämänmuutos ja etsiä itselleen se elämänkumppani. Nyt sitten vain pitäisi eksyä oikeaan aikaan Onnentassuun, tänään se tarkoittaisi eksymistä paikalle kello 17 ja 19 välillä. Siihen sitten tähdätään.

Henkisellä puolella noin muuten on “kevät” antanut onneksi periksi ja oleskelu on taas normalisoitunut. Ajatukset ovat helpottaneet, mutta tietysti joitakin liian aktiivisena hetkenä kirjoittamia viestejä erinäisiin paikkoihin on tullut kaduttua. Onneksi nykyään on sitä itsetuntoa sen verran, että pääsee niistä ylitse. Ehkäpä yllättäen itsetuntoni on tuntunut jatkavan nousujohteista suuntaansa siitä huolimatta, että sinällään mitään merkittävää ei ole tapahtunut. Jospa se selkeän elämänsuunnan valitseminen, opiskelijaksi yliopistoon, on antanut tukea moiselle. Työelämä on menettänyt houkutuksensa, joten on aika siirtyä takaisin koulun penkille.

Peruskoulutus oikeastaan meni varsin päämäärättömästi. Menin koko kouluajan virran viemänä, kauppikseen päädyin vain koska jotakin pistettiin valitsemaan. Datanomiksi päädyin vain sen takia, että yhteen lappuun laitettiin ruksi. Vielä syksyllä kouluun mennessä en tiennyt että olin opiskelemassa datanomiksi. Tähän päämäärättömyyteen nähden sain koulussa varsin hyviä numeroita. Yhdeksänneltä todistuksen keskiarvo oli 8,3 ja kauppiksen keskiarvo oli 8,7 tai 8,9 – nämä numerot ilman varsinaista panostusta, kokeisiin en lukenut ja ainut panostukseni oli lähinnä tuntiaktiivisuus. Koulussa kävin koska siellä oli pakko käydä.

Tässä mielessä yliopisto-opiskelu tulisi olemaan aivan erilaista. Olen nyt henkisellä puolella kehittänyt itseäni hyvin pitkälle ja ajattelen elämää huomattavasti päämäärätietoisemmin. Nyt kun olen lukenut jonkin verran, olen huomannut että pääni kerää edelleen varsin kiitettävästi tietoa. Lähinnä vaikeat ulkoperäiset sanat ja yksityiskohdat ovat ongelmana, lähinnä suuren määränsä takia, niissä on paljon opettelemista.

Löysin muuten hyvän NetLimiterin korvikkeen: Traffic Shaper XP. Se on toiminut ainakin toistaiseksi ongelmitta Sygaten palomuurin kanssa, mikä on erittäin suuri plussa. Ohjelman asentaminen ei vaatinut edes koneen uudelleenkäynnistystä! Ehkä pahin puute näyttäisi olevan se, ettei kaistan käyttöä ilmeisesti voi rajoittaa ohjelmakohtaisesti. Toisaalta minun tapauksessani porttikohtainen rajoitus on riittävä, ja kun ohjelma on ilmainen niin eipä ole valittamista.