Tavanomaisuuksia ja toilailuja

Siirsin nettipuolen toimimaan jälleen omalta koneeltani. Ainakin palveluiden vahtimistaso paranee, jolloin voin olla varma siitä milloin hommat pelittää ja milloin ei. Palvelinkone ei vain suostunut pysymään pystyssä (paitsi että nyt kun sillä ei ole mitään hommaa niin tuossahan tuo kiltisti toimii - pirullista).

Mitään suurta mullistavaa ei edellisen kirjoittamisen jälkeen ole tapahtunut. Tai no, ehkä sitä voisi vähän päivittää: yliopistoon en päässyt (olisi pitänyt olla se lukion päättötodistus, se olisi aika varmasti riittänyt), The Miitti tuli ja meni, kissan kanssa on löytynyt yhteinen tasainen elämänrytmi ja muutoin olen viettänyt aikaa koodaillen VB6:lla. Aivan liikaa. En pariin-kolmeen viikkoon ole edes laittanut kunnon ruokaa kuin pari hassua kertaa, muuten on ollut hyvin leipäpainotteista menoa.

Kuten olen tainnut jossakin välissä jo aiemmin todeta, minulla on epäsäännöllinen unirytmi. Haittapuoli tässä on siinä, että aina eivät menemiset satu niihin aikoihin kun olen hereillä. Tällä erää tiistainen koe oli ongelmana: koe alkoi niihin aikoihin kun olisin mennyt nukkumaan, noin aamuyhdeksältä. Epärytmini on ollut valloilla jo vuosikausia, joten olen oppinut monia kikkoja ja pieniä asioita, jotka mahdollistavat valvomisen pitkään virkeänä. Miten siis olin virkeänä kokeessa?

Ensimmäinen tärkeä asia on se, että on nukkunut hyvin useampana edeltävänä päivänä. Olen siis elänyt omalla “normaalirytmilläni”, jossa olen mennyt nukkumaan kun on alkanut väsyttää, joka on keskimäärin hieman pidempi kuin 24 tunnin rytmi, jota valtaosa muista noudattaa. Kuitenkin tämmöinen säännöllisyys on tärkeä pohjatekijä sille, että jaksaa valvoa pidemmän pätkän ilman yllättäviä ongelmia.

Maanantaina menin melkein rytmilleni nukkumaan joskus kahdentoista tienoilla. Valvoin hieman pidempään kuin tuntui, ja pienenä extrana laitoin herätyskellon herättämään normaalia aiemmin. Tälle pohjana on se, että lyhyet unet (kuusi-seitsemän tuntia) ovat virkistävämmät kuin liian pitkät unet (joihin normaalisti sorrun, ja jotka minulla “luonnollisemmin” tulevat). Heräsin siten kello 18 ja nousin viitisen minuuttia myöhemmin. Sivustaseuraajaa pelottavasti kävin jalkeilla pienen hetken vain sammuttaakseni herätyskellon ja menin takaisin sänkyyn viideksi minuutiksi, mutta olen jotenkin tottunut siihen, että pitää lojua pieni hetki sängyssä ennen ylösnousua.

Noustuani luin vielä kokeeseen selaamalla kerraten koealueen lävitse. Tämä oli hieman outoa, koska en ole todellakaan mikään kokeisiin lukija, kävin yläasteen ja ammattikoulun lävitse lukematta kokeisiin ollenkaan (ja jos kokeeseen luin, sain siitä todella huonon numeron). Pääsykokeeseen ei kuitenkaan ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin lukea, joten jouduin siinä mielessä kovan haasteen eteen. Lukuaikaakin oli vain kuukausi, ja se ei ollut riittävä aika: sain monet perusteet ja kokonaiskuvan luotua geologiasta itselleni, mutta yksityiskohdat kuten kivilajit ja niiden erikoisuudet jäivät tyystin oppimatta. Kokeessa olisi tarvinnut kivilajitietoutta lähes jokaisen kysymyksen kohdalla, yksi kysymyksistä oli pelkästään yhdestä kivilajista, enkä edes tunnistanut kokeen aikana mistä aiheesta kysymys edes oli. Oikeastaan se ei edes ollut kysymys, ainoastaan sekakivilajin nimi monikossa, josta olisi sitten pitänyt kai esseetyylisesti sepittää. Hieman epäreilu kysymys jos sen suhteuttaa omaan tilanteeseeni, jossa oli vain kuukausi lukuaikaa.

Kittasin illan mittaan energiajuomaa. Yhdenkin energiajuoman litkiminen vaikuttaa siten, että valvoo päivän mittaan tavanomaista pidempään. Päädyin lopulta juomaan lähes kolme tölkkiä, reilun litran ennen koetta ja sen aikana. Virkistävien ainesosien lisäksi energiajuomissa lienee aineita, joita aivot tarvitsevat, joten tiettyjen hedelmienkin syöminen olisi vaihtoehto: en vain ole selvitellyt mistä hedelmistä näitä aineita saisi.

Energiajuomien juomisesta huolimatta varasin aikaa myös nokosille parisen tuntia. Nukahdan huonosti, joten olin lopulta unessa vain reilun tunnin. Laitoin kaksi herätystä, joista aiempi pakotti nousemaan hetkeksi ylös ja toinen riitti lopulta herättämään kunnolla.

Seuraava huomionarvoinen seikka on syömättömyys. Tai oikeastaan se, etten syö itseäni täyteen asti missään vaiheessa ennen koetta. Tälle selitykseksi riittää se, että jos syö mahansa täyteen asti, alkaa varmasti väsyttää. Ja sitä enemmän mitä pidempään on ollut hereillä. Ennen koetta jouduin käymään kaupasta jotain pientä purtavaa, tällä erää päädyin korppukinkkuun, jotta näläntunne ei sentään olisi estänyt keskittymistä. Käytyäni kokeen jälkeen ravintolassa syömässä meni vain puolisen tuntia ja olin lähes kuolemanväsynyt. Vaati varsin paljon jaksamista pysyä hereillä paluumatkalla junassa, saati sitten kotona kun kissalta oli ruoka loppunut ja sen vessalaatikko piti hoitaa.

Viimeisinpänä seikkana pidin itseäni myös pienoisessa stressitilassa. Tsemppasin pitkin päivää ja pidin yllä positiivista henkeä. Lähtökohtaisena ajatuksena oli tehdä parhaansa, lopputuloksella ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että tekee sen mitä osaa eikä yhtään vähempää. Toki kokeen aikana jouduin pettymään liian vaikeaan ja mystiseen “kysymykseen”, mutta vastasin siihenkin jotakin arvalla. Ihan vain edes yhden pisteen toivossa yrittämisestä.

Lopputuloksena olin hyvin virkeänä yhteensä noin 14 tunnin ajan, joka jakautui kahteen osaan ennen ja jälkeen nukkumisen. Ennen koetta säästelin aivoja ylimääräiseltä kuormalta ja ajattelulta minkä pystyi.

Haittapuoliakin tällä valvomisella luonnollisesti on. Olen edelleen, tässä jo perjantain puolella kulkiessa, varsin tokkurainen ja kärsin jymyttävästä päästä. Pieni särky päässä ollut edellisestä nousemisesta asti (torstain puolella noin 22:30). Haittavaikutuksia on monia, todennäköisesti taas kuolen hieman aiemmin, joten en suosittele epärytmissä elämistä kenellekään. Olkoot onnellisia he, jotka eivät koskaan joudu elämänsä aikana valvomaan yön ylitse.

Mittarissa lukema senkun nousee. Tunnin sisään tullut pari astetta lisää ja heittelee tällä hetkellä lähemmäs 19 astetta. Tämä tosin kuudennessa kerroksessa, maatasolla muistelisin näin kesän aikaan lämpöjen olevan jopa korkeammat. Varsinkin asvaltin takia.

Kävin siis poikin ensimmäistä kertaa Riihimäen ABC:llä katsomassa paikallisen S-marketin hintatason. Ja se oli peräti siedettävä, ainakin maito oli samaa hintaa kuin mitä se Prismassakin on. Harmi sinällään, että maidon hinta on noussut niin paljon vuoden aikana, mutta pakkohan sitä on juoda - tai no siis, on se terveellisempää kuin limsa. Valion kioskin jäätelön hinta oli kyllä jotain aivan järkyttävää: kolme euroa kaksi palloa. Aivan kamalaa rahastusta, varsinkin kun vielä sattuu muistamaan miten muutama vuosi sitten hinta oli vain puolet tuosta. Toki onhan noilla töissäkäyvillä rahaa, mutta työttömyystuella sitten ei mennäkään noin kallista jäätelöä ostelemaan.

Väkeäkin riitti paikalla, onneksi avautui yksi kassa lisää tai muuten olisin edelleen matkalla. Matka oli varsin nätti, kulkemani reitin varrella kun oli suhteellisen paljon puuta, joko pyörätien varrella tai metsikkönä. Ja tietysti sininen pilvetön taivas… kesä on tullut aikaiseen, sano. Jos jo nyt pyöritään 20 asteen kieppeillä, millaista säätä se lupaakaan kesäksi? Ei kovasti houkuttele monipäiväiset 30 asteen lämmöt. Toivottavasti sateita on riittävästi (muttei liikaa).

Kissan tuloon on se päivä aikaa. Vielä ei jännitä, tosin se voi johtua siitä että väsy painaa jo tähän kellonaikaan päälle. Semminkin kun tuli tuo reilu kuuden kilometrin lenkki tehtyä. Ja masukin on tyydytetty. Huomenna pitäisi sitten uskaltautua käydä valitsemassa lemmikkieläinliikkeestä niin ruokaa kuin pellettejäkin, jotta kissa tietää minne saa pissiä. Ja kakkia. Varsinkin kakkia. Kissan oman WC:n sijoittaminen on hieman hankala kysymys, lähinnä johtuen siitä, että en tahtoisi vessaan sitä sijoittaa. Tämä johtuu ihan puhtaasti siitä, että vessan lattialla on taipumus kerätä vettä ja sitä myöten on sitä vaaraa että kissa joisi sitä. Siihen kun kuitenkin kaiken maailman aineita joutuu väistämättä sekaan, likaa unohtamatta…

Kokeilin tehdä ulkoasua tälle blogilleni ja muille sivuilleni. Lopputulos oli auttamattoman kömpelö. Tällä hetkellä on menossa selkeästi vaihe, ettei sivujenteosta ja koodailusta tule mitään. Ehkä se on hyväkin asia: jää paremmin aikaa lukemiselle. Toisaalta en ole lukenut niin hyvin kuin olisi pitänyt. Tällä hetkellä lukemattomuus johtuu siiät, että nukuin päivällä vain vajaat neljän tunnin unet, joten päällä ei ole oikein ollut kapasiteettia keskittyä lukemiseen.

Ai niin. Aiemmin tänään tapahtui jotain aivan ennenkuulumatonta. Minua kuvailtiin sanoin “söpö”. Mainitsin että tämä pitää merkata aikakirjoihin, joten ehkä tämä tapahtuu sillä, että kirjoitan asiasta tänne. Ja aluksi kun ajattelin ettei minulla mitään aikakirjaa ole, mutta unohdin tyystin että kyllähän se blogiinkin kelpaa merkinnäksi!

Luvatta lainaten:

Merri - tyyppi jonka naama näyttää söpöltä hymyilevältä animuhahmolta emt
kuiteski semmonen naama: 83

Hyvinhän tuo sopii, olenhan sentään vuosimallia -83?

On kait jo aikaisemmin hieman tullut esille, että minulla ei ole kovinkaan säännöllinen unirytmi. Tämä rytmini pääongelmat ovat kaksijakoiset: ensinnäkin kehoni tuntuu aina edistävän rytmiä, vaikka näennäisesti pystynkin pitämään uniajan tietyssä kohtaa pitkänkin aikaa. Lopulta kuitenkin tulee eteen sellainen päivä, että valvominen vain jatkuu ja jatkuu. Toinen ongelma on enemmän lopputuloksen puolella: välillä on vaikea järjestää rytmiään sen mukaan, miten pitäisi olla hereillä. Viime lauantai oli hieno esimerkki, en voinut lähteä Konnun miittiin, sillä olisin ollut normaalisti unessa sen miitin aikaan. Lopulta kuitenkin tilanne päätyi siihen, että valvoin ohitse koko miitin ajan yömyöhään asti, mennen nukkumaan vasta sunnuntain puolella. Tämä ei ollut tietoisesti tehty tapa toimia: monesti menen enemmän tunteen mukaan nukkumaan kuin sen mukaan, mikä olisi muulla tavoin ajatellen järkevää.

Tällä hetkellä epäsäännöllisestä rytmistä on jo tullut osa minua. Toisaalta haitat eivät ole tähän mennessä olleet kovinkaan mahdottomat. Suuri haaste on kuitenkin kuun lopussa: en tiedä ollenkaan, miten virkeänä tulen olemaan yliopiston pääsykokeessa. Se on kuitenkin hetki, jolloin pitäisi olla terävimmillään ja muistin pitäisi toimia hyvin. Haastetta ei jää siis vain lukemiseen ja tiedon omaksumiseen.

Kävin tuossa yölenkillä pyörällä ja päädyin hetken mielijohteesta pyöräilemään eläinten löytökodin suuntaan. Nimeä kun en muistanut niin totesin että käydään oikein fyysisesti kurkkaamassa paikan nimi. Onnentassuhan se oli. Olen jo reilun vuoden tainnut jahkailla asian suhteen, joten ehkä nyt olisi sitten aika tehdä se elämänmuutos ja etsiä itselleen se elämänkumppani. Nyt sitten vain pitäisi eksyä oikeaan aikaan Onnentassuun, tänään se tarkoittaisi eksymistä paikalle kello 17 ja 19 välillä. Siihen sitten tähdätään.

Henkisellä puolella noin muuten on “kevät” antanut onneksi periksi ja oleskelu on taas normalisoitunut. Ajatukset ovat helpottaneet, mutta tietysti joitakin liian aktiivisena hetkenä kirjoittamia viestejä erinäisiin paikkoihin on tullut kaduttua. Onneksi nykyään on sitä itsetuntoa sen verran, että pääsee niistä ylitse. Ehkäpä yllättäen itsetuntoni on tuntunut jatkavan nousujohteista suuntaansa siitä huolimatta, että sinällään mitään merkittävää ei ole tapahtunut. Jospa se selkeän elämänsuunnan valitseminen, opiskelijaksi yliopistoon, on antanut tukea moiselle. Työelämä on menettänyt houkutuksensa, joten on aika siirtyä takaisin koulun penkille.

Peruskoulutus oikeastaan meni varsin päämäärättömästi. Menin koko kouluajan virran viemänä, kauppikseen päädyin vain koska jotakin pistettiin valitsemaan. Datanomiksi päädyin vain sen takia, että yhteen lappuun laitettiin ruksi. Vielä syksyllä kouluun mennessä en tiennyt että olin opiskelemassa datanomiksi. Tähän päämäärättömyyteen nähden sain koulussa varsin hyviä numeroita. Yhdeksänneltä todistuksen keskiarvo oli 8,3 ja kauppiksen keskiarvo oli 8,7 tai 8,9 - nämä numerot ilman varsinaista panostusta, kokeisiin en lukenut ja ainut panostukseni oli lähinnä tuntiaktiivisuus. Koulussa kävin koska siellä oli pakko käydä.

Tässä mielessä yliopisto-opiskelu tulisi olemaan aivan erilaista. Olen nyt henkisellä puolella kehittänyt itseäni hyvin pitkälle ja ajattelen elämää huomattavasti päämäärätietoisemmin. Nyt kun olen lukenut jonkin verran, olen huomannut että pääni kerää edelleen varsin kiitettävästi tietoa. Lähinnä vaikeat ulkoperäiset sanat ja yksityiskohdat ovat ongelmana, lähinnä suuren määränsä takia, niissä on paljon opettelemista.

Löysin muuten hyvän NetLimiterin korvikkeen: Traffic Shaper XP. Se on toiminut ainakin toistaiseksi ongelmitta Sygaten palomuurin kanssa, mikä on erittäin suuri plussa. Ohjelman asentaminen ei vaatinut edes koneen uudelleenkäynnistystä! Ehkä pahin puute näyttäisi olevan se, ettei kaistan käyttöä ilmeisesti voi rajoittaa ohjelmakohtaisesti. Toisaalta minun tapauksessani porttikohtainen rajoitus on riittävä, ja kun ohjelma on ilmainen niin eipä ole valittamista.

Jaksoikin olla eilen raskas päivä. Sopivasti väsynyt ja ilmeisesti keväthormonien massaliike eivät ole mukava yhdistelmä. Tämä päivä on sujunutkin sitten vähän paremmin, paitsi että unet olivat taas kerran liian pitkät: 12 tuntia. Jo viides kerta seitsemän päivän sisään. En pidä tästä ollenkaan, sillä päähän se tarkoittaa automaattisesti jumitusta.

Jaksoin kuitenkin vihdoin hoitaa pois alta muutaman pakollisen asian. Etenkin pyykkääminen piristi oikein mukavasti, ja sainpahan raahattua itseni suihkuunkin. Lukeminen ei kuitenkaan ole vieläkään sujunut ja lisäksi pitäisi suorittaa sivustojen siirtäminen toiselle koneelle, ja toivoa että pätkimisongelmat loppuisivat siihen. Mistä tulikin mieleen, jokin haittaohjelma oli jo ehtinyt asennuksien aikana pomppia koneelle, mutta se onneksi lähti pois oikean ohjelman löytämällä.

Ja pahuksen kissa pysyy jatkuvasti ajankohtaisena aiheena. Kai se sitten on pakko käydä kurkkaamassa mimmoisen mallin sitä itselleen ottaa, plus tietysti pitää alkaa katsella niitä kaikkia muita tarpeellisia asioita.

Toisinaan on niitä hetkiä, näin yksin eläessä, kun olo on vähän enemmän kurjanpuoleinen. Tällä hetkellä se tunne on vaihteen vuoksi varsin vahvana. Nettiajan nuorena, vahvasti siihen kiinnittyneenä, jää herkästi paitsi muusta elämästä jos omaa aktiivisuutta ei ole. Ja minä olen ollut hyvinkin passiiviset viimeiset kymmenen vuotta. Seitsemisen vuotta takaperin minua kovasti patisteltiin eri suunnista avaamaan itseäni ja sen jälkeen onkin monet ongelmat sen vuoksi kärsitty; toisaalta ehkä tästä jossain vaiheessa jotakin hyvääkin tapahtuu.

Suurin ongelma lienee se, että en ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikeanlaisesti esillä. Olen pitkälti ollut henkilö, johon tutustuu parhaiten hyvin pienessä seurassa, parhaiten kahdenkeskin. Tämmöisiin tilanteisiin en pahemmin ole itseäni saanut. Olen liian paljon kotona omissa oloissani, mutta en tiedä minne menisin.

Yliopistoon pääseminen varmastikin parantaisi tilannetta. Se lukeminen…

Aloitettuani uuden blogin Santeri Palinille ja eräistä muista vaikutteista johtuen, olen lopultakin palaillut blogin kirjoittamisen ihanaiseen maailmaan. Olen äärimmäisen huono blogikirjoittaja, koska intoni kirjoittaa on hyvin kausittaista, ja väliä on usein niin paljon ettei enää teekään mieli jatkaa bloginsa kirjoittamista. Toisaalta olen tupannut aloittaa blogin jollakin tavalla huonoon paikkaan, mutta nyt ensimmäistä kertaa merri.netin etusivuna tästä saattaa ehkä jotain tullakin. Ehkä, itselleen on aina loistava uskotella kaikenlaista ja olla sitten pitämättä sitä!

Alustukseksi elämäni nykytilanteesta kelvannee se, että olen saanut itsetuntoani korjailtua hyvin paljon viime vuosien tasosta ja olen sitä myöten myös aiempaa positiivisempi ja pidemmälle tulevaisuuteen ajattelevampi. Samalla on ohjattu ammatinvalintaan työkkärin kautta, ja kerrankin se on ihan paikallaan: nyt ensimmäisen oikean työkokemuksen jälkeen minulla on vihdoin selkeämpi kuva siitä, mitä haluan tehdä. Tai ehkä paremmin todettuna, mitä en halua tehdä.

Toisaalta myös pitkään vaivannut haluttomuus jatkaa kouluttautumista on viimein viilautunut pois. Joten nyt tavoitteekseni on sitten muotoutunut hakea Helsingin Yliopiston Geologiseen. Valinta alaan tuli aikamoisen ammatinvalintaviidakon jälkeen, sillä sain aikamoisen monta ammattia kurkata lävitse ja miettiä niitä, ennen kuin geologia osoittautui kiinnostavimmaksi. Oikeastaan se oli hieman kuin “rakkautta ensisilmäyksellä”. En ollut aiemmin elämässäni tullut huomioineeksi, että monet geologian asiat ovat kiinnostaneet: maailman syntyminen ja muotoutuminen, vuoret, luolat, materiaalin kiertokulku luonnossa ja niiden vaikutus siihen maailmaan jossa elämme. Toisaalta geologia on myös hyvin laaja-alainen ala, joka toisaalta voi sopia hyvin minunlaiselleni poukkoilijalle, jolla on välillä hyvin vaikea pysyä kuukautta pidempään innostuneena jostakin yhdestä asiasta.

Tällä hetkellä minulla on noin kuukausi aikaa lukea. Toivottavasti intoni kestää, sillä pohjatietoni pääsykoetta (valintakoetta) ajatellen eivät ole läheskään riittävät.