Olen tässä nyt kulkenut tämän viikon töihin Hyvinkäälle polkupyörällä. Matkaa Riihimäeltä kotoa työpaikalle asti kertyy noin 17 – 18 km. Tien tyhjyys vain huolettaa: pyörätie on kuitenkin suht hyvässä kunnossa, mutta ainakaan toisia työmatkalaisia en ole bongannut, kuntoilijoita kylläkin näkee iltapäivästä. Kuitenkin nyt tässä on tullut huomattua, ettei tuo matkan taittaminen ihan niin vaikeaa ole kuin miltä se voi aluksi tuntua. Jos osaa ajaa rauhallista tahtia ja kuntoa on vähänkään, niin ensimmäisen viikon jälkeen matkan pitäisi sujua jo ihan rutiinilla, varsinkin jos ei tarvitse kulkea Hyvinkään etelälaitaan asti koko kaupungin lävitse kuten minun kohdallani asianlaita on.

Jättäkää auto kotiin, säästäkää rahaa ja luontoa: ajakaa pyörällä töihin. Ei siihen matkaan mene kuin tunti. Autolla menee puoli tuntia, kylmästartilla talviaamuna vielä kauemmin, saa kärvistellä toisia autoilijoita ja jalankulkijoita valottomissa risteyksissä ja niin edelleen.

Maanantaina kulkiessani tapahtui jotakin harvinaista: kaaduin kaksi kertaa pyörällä saman matkan aikana. Tie oli liukas, mikä on merkittävä osasyy, mutta toisena merkittävänä tekijänä pidän sitä, että jouduin käyttämään jalkajarrutonta pyörää, minkä vuoksi suosin liikaa käsijarruja. Liukas keli, vielä osin tuntematon reitti, autojen ajotien ylitys, tiukka käännös suuntaan tai toiseen + etukäsijarru = todella huono yhdistelmä. Ah joo, enkä ole ainakaan vielä hankkinut itselleni nastarenkaita pyörään. Onneksi muutoin talviajosta on kokemusta runsaasti, joten toivon mukaan tänä talvena en enää kaadu kertaakaan. Viime talvena vuosien kaatumattomuusputkeni meni rikki, siitä kiitokset sille ihanalle ihmiselle, joka sijoitti valkoisen pikkukoiran pienelle lumiselle alueelle puun ympärillä ja oli itse mennyt kauppaan. Valintana oli koiran kuolema tai äkkijarrutus ja kaatuminen pyörällä.

Käynnistä kissoja katsomassa ei sitten tullut mitään. Mahdoton vastatuuli, pitkä matka pyörällä ja vesisade eivät olleet kovinkaan houkutteleva yhdistelmä, joten päädyin käymään vain kaupassa matkalla ja ajamaan takaisin kotiin. Jos ykkösvaihteella ajaessa hengästyy, niin on parempi antaa luonnon voittaa. Toivottavasti torstaina on parempi sää, silloin on seuraava kerta kun kissoja voi käydä kurkkimassa.

Samalla kertaa tuli havainnoitua hieman rakenteilla olleen Matkakeskuksen paloa. Savua ei tullut enää niin pahasti siihen aikaan kun olin liikenteessä, noin viiden jälkeen. Sen sijaan tuli katseltua junamatkaajia, jotka olivat poistuneet Tampereelta tulleesta lähijunasta ja kävelivät asemaa kohti. Kävelivät hieman turhan leveästikin, jouduin nurmikon kautta ajelemaan pari kertaa. Osa tilaili taksia Lidlille, loput ilmeisesti olivat suuntaamassa VR:n tilaamalle linja-autolle.

Nyt on sitten tapahtunut vaihteeksi aivan tarpeeksi viime aikoina. Jengisotailua ja suurpalo, siinähän tapahtumaa kerrakseen tämän kylän tarpeisiin.