Yllättävää kyllä, ohjelmointiputkeni on jatkunut edelleen. On kuin olisin löytänyt tasapainon koodaamisen ja muun puuhailun välillä. Siitä on aikaa kun olen kyennyt yhtäjaksoisesti olemaan kiinnostunut jostakin asiasta yli kaksi kuukautta. Valinta sen suhteen mitä tekee on kuitenkin tullut yhä ajankohtaisemmaksi. Karu totuus VB6:n suhteen on, että se on kuolemassa oleva kieli. Sillä on vielä runsaasti käyttäjiä, mutta todellisia osaajia on yhä harvemmassa. Vaikka Microsoft on taannutkin VB6:n ohjelmien toimivuuden vielä kymmeneksi vuodeksi (VB6:n tukeminen on sidottu Vistan tukeen), on kuitenkin seinä lopulta vastassa lähivuosina. VB6:n voinee kuopata viimeistään kun Vistan seuraaja tulee joskus vuosien kuluttua.

Tämän takia olenkin palannut tutkimaan vaihtoehtoja. Yksi uudemmista löydöistäni on ollut AutoIt v3, joka ei varsinaisesti ole ohjelmointikieli vaan ennemminkin skriptauskieli. Se kuitenkin sallii ohjelmien kääntämisen, joten siinä on sinällään kaikki potentiaali varsinaisten ohjelmien tekoon. Olen kuitenkin päätynyt oikeamman ohjelmointikielen kannalle, joka on FreeBASIC. Testin sille saatavaa IDE:ä, FbEditiä, ja se onkin jo pitkälle sellainen työkalu, jota olen kaivannut. Täydellinen se ei kuitenkaan ole: käyttöliittymässä on parannettavaa ja suunnittelussa on outouksia, mutta ennen kaikkea Unicode on unohdettu kokonaan. Tämän voi luokitella järkyttäväksi miinukseksi vuonna 2008, ovathan käytännössä lähes kaikki todelliset ohjelmointityökalut tällä vuosituhannella edes jollakin tasolla huomioineet Unicoden. FreeBASIC osaa Unicoden vallan hyvin, mutta FbEdit ei.

Tämä on tietysti nostanut mieleen mahdollisuuden alkaa kirjoittaa omaa vastaavaa työkalua, josta voisi tehdä oman maun mukaisesti pitkälti VB6:n tapaisen. Se olisi kuitenkin valtava urakka, ja vaikka minulla taito sen tekoon löytyy, en ole vielä varma löytyykö kiinnostus ja sitoutumus moiseen. Muu elämä kun kuitenkin lopulta painaa päälle, töitä pitäisi löytää, ammatinvalintapsykologille ollaan taas viemässä, rahaa pitäisi tienata ja niin edelleen. On harmi ettei elantoaan voi tienata yleishyödyllisellä puuhastelulla omalla tahdillaan ilman varsinaista työelämästressiä.

Yllättävämpänä käänteenä minut kutsuttiin eilen valvojaksi eräälle uudelle foorumille, joka kantaa nimeä All Basic. Siellä olen vastuussa alueesta Classic VB, joka kattaa VB6:n, VBA:n ja VBScriptin. Asiat ovat edenneet varsin pikaiseen tahtiin ja yllättäen olenkin suunnittelemassa ulkoasukohennusta ja irkkikanavan pystyttämistä. Onneksi nämä eivät ole mahdottoman aikaasyöviä touhuja, tosin tulen kyllä tuhlaamaan ulkoasupuolen miettimiseen aikaa, sillä tahdon tehdä sen kunnolla. Totesin että haluan BASIC-kielelle jonkin keskitetyn paikan ja All Basic on siihen loistava tilaisuus, ja onkin oikeastaan yllättävää ettei moista ole jo ennestään pystytetty.

“Olen rauhallisesta ja hitaasta elämänrytmistä nautiskeleva tietokoneisiin ja nettiin hurahtanut hörhö, joka edustaa lopputulosta nyky-yhteiskunnan suuntauksessa pitää nuorille haasteellisena sotkeutua työelämän piileviin iloihin. Lisäksi on erityisen vaikeaa löytää työtä itseään eniten kiinnostavalta alalta sujuvasti sutjauttelevien mukavapersoonien jo vietyä paikat alta, asiakaspalveluvaatimuksien vuoksi tai vaatimusten ollessa “vähintään kolmen vuoden työkokemus”. Näiden minulle mahdottomien seikkojen vuoksi totesin, että on hyvä kirjoittaa vaihteeksi hakemus jolla ei yksinkertaisesti voi saada työtä.”

“Tietokoneilusta huolimatta en ole täysin toivoton tapaus sen ulkopuolella enkä ole niin uusavuton kuin monet: osaan monia hurjia asioita! Näihin hurjiin asioihin kuuluu vaikkapa aina käyttökelpoinen tulentekotaito (kiukaan pitää olla puulla lämmitettävä). Muihin ehdottomiin valttikortteihini kuuluu, etten juo: ei ole mitään mahdollisuutta siihen että tulisin töihin kankkusessa. Myöhästyä saatan, mutta siitä voi kiittää VR:ää.”

“Tartu nyt elämäsi tilaisuuteen parantaa nörtin kuntoa: varastotyötä kiitos!”

Tokkopa vastaavat, mutta eipä niillä järkevimmilläkään ole koskaan haastatteluun päässyt.

Mitään suurta mullistavaa ei edellisen kirjoittamisen jälkeen ole tapahtunut. Tai no, ehkä sitä voisi vähän päivittää: yliopistoon en päässyt (olisi pitänyt olla se lukion päättötodistus, se olisi aika varmasti riittänyt), The Miitti tuli ja meni, kissan kanssa on löytynyt yhteinen tasainen elämänrytmi ja muutoin olen viettänyt aikaa koodaillen VB6:lla. Aivan liikaa. En pariin-kolmeen viikkoon ole edes laittanut kunnon ruokaa kuin pari hassua kertaa, muuten on ollut hyvin leipäpainotteista menoa.

Yöllä oli muuten aivan mahtava ukonilma. Ääntä ei tullut aivan tarpeeksi, mutta valoshow oli oikein hieno.

Ongelmia oli kuitenkin ensinnäkin nettirintamalla: netti tuntui kauhean tukkoiselta ja hitaalta verrattuna Vistaan. Vistassa netti pyöri nätisti ja XP:hen vaihdettaessa tuntui kuin käyttöjärjestelmän käyttöliittymän ja netin nopeus olisivat vaihtaneet paikkaa keskenään. Siispä selvittelin miten saisin korjattua tämän ongelman. Ensinnäkin muistin erään vanhan muutoksen: yhteysmäärien rajoituksen, 10 kpl sekunnissa. Tämä on aivan tuskainen rajoitus jos pitää torrentteja jaossa jatkuvasti, kuten minä. Siispä latasin event ID 4226 patcherin, joka sallii arvon muuttamisen miksi tahansa. Säädin omalle koneelleni määrän tuhanteen.

Tämän lisäksi löysin toisenkin ohjelman, jolla voi muuttaa asetuksia toimimaan parhaiten juuri omalla Internet-yhteydellä: CableNut. Linkistä löydät sivun, johon voi syöttää oman yhteytensä nopeuden (sekä sisään- että ulosmenevän), sekä latenssin millisekunttiarvon. Omalla kohdallani syötin arvoksi 150 ms, jonka selvitin ohjeiden mukaisesti (käyttäen testisivustona theonering.net:iä, josta maksimiajaksi tuli 161 ms).

Näiden muutoksien jälkeen käynnistin koneen uudelleen ja ero oli kuin yöllä ja päivällä: sivustot latasivat aivan törkeän nopeasti, nopeammin kuin Vistalla parhaimmillaan! Eroa syntyi myös siitä, että samalla päivitin Firefoxin kakkosversiosta kolmoseen. Firefox 3 sisältää muutoksia, jotka sallivat useamman tiedoston lataamisen yhtäaikaisesti per palvelin, mikä on hieno muutos nykyisten laajakaistojen aikana; huomasin aiemmin myös Vistalla nopeuseron.

Vielä viimeisenä kermana asensin Vistamizerin. Se on oikein hieno ilmaisohjelma, joka tekee XP:stä Vistan kaltaisen. Joissakin lisäohjelmissa on vielä bugitteluja, mm. WinFlip saa tekstit joskus katoamaan ikkunoista kuin myös satunnaisesti estää DirectX:ää käyttäviä ohjelmia ja pelejä toimimasta, mutta näitä ei ole pakko asentaa. Perusasennus tekee jo mahtavaa jälkeä, saa hienomman Vista-tyylisen ulkoasun, mutta taustalla pyörii vikkelä ja yhteensopiva XP SP3! Tyydyin varsin minimaalisiin muutoksiin ja en asentanut edes mukana tulevia työpöydän taustakuvia saati ääniä. Kaikin puolin hieno muutos.

Ensimmäinen tärkeä asia on se, että on nukkunut hyvin useampana edeltävänä päivänä. Olen siis elänyt omalla “normaalirytmilläni”, jossa olen mennyt nukkumaan kun on alkanut väsyttää, joka on keskimäärin hieman pidempi kuin 24 tunnin rytmi, jota valtaosa muista noudattaa. Kuitenkin tämmöinen säännöllisyys on tärkeä pohjatekijä sille, että jaksaa valvoa pidemmän pätkän ilman yllättäviä ongelmia.

Maanantaina menin melkein rytmilleni nukkumaan joskus kahdentoista tienoilla. Valvoin hieman pidempään kuin tuntui, ja pienenä extrana laitoin herätyskellon herättämään normaalia aiemmin. Tälle pohjana on se, että lyhyet unet (kuusi-seitsemän tuntia) ovat virkistävämmät kuin liian pitkät unet (joihin normaalisti sorrun, ja jotka minulla “luonnollisemmin” tulevat). Heräsin siten kello 18 ja nousin viitisen minuuttia myöhemmin. Sivustaseuraajaa pelottavasti kävin jalkeilla pienen hetken vain sammuttaakseni herätyskellon ja menin takaisin sänkyyn viideksi minuutiksi, mutta olen jotenkin tottunut siihen, että pitää lojua pieni hetki sängyssä ennen ylösnousua.

Noustuani luin vielä kokeeseen selaamalla kerraten koealueen lävitse. Tämä oli hieman outoa, koska en ole todellakaan mikään kokeisiin lukija, kävin yläasteen ja ammattikoulun lävitse lukematta kokeisiin ollenkaan (ja jos kokeeseen luin, sain siitä todella huonon numeron). Pääsykokeeseen ei kuitenkaan ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin lukea, joten jouduin siinä mielessä kovan haasteen eteen. Lukuaikaakin oli vain kuukausi, ja se ei ollut riittävä aika: sain monet perusteet ja kokonaiskuvan luotua geologiasta itselleni, mutta yksityiskohdat kuten kivilajit ja niiden erikoisuudet jäivät tyystin oppimatta. Kokeessa olisi tarvinnut kivilajitietoutta lähes jokaisen kysymyksen kohdalla, yksi kysymyksistä oli pelkästään yhdestä kivilajista, enkä edes tunnistanut kokeen aikana mistä aiheesta kysymys edes oli. Oikeastaan se ei edes ollut kysymys, ainoastaan sekakivilajin nimi monikossa, josta olisi sitten pitänyt kai esseetyylisesti sepittää. Hieman epäreilu kysymys jos sen suhteuttaa omaan tilanteeseeni, jossa oli vain kuukausi lukuaikaa.

Kittasin illan mittaan energiajuomaa. Yhdenkin energiajuoman litkiminen vaikuttaa siten, että valvoo päivän mittaan tavanomaista pidempään. Päädyin lopulta juomaan lähes kolme tölkkiä, reilun litran ennen koetta ja sen aikana. Virkistävien ainesosien lisäksi energiajuomissa lienee aineita, joita aivot tarvitsevat, joten tiettyjen hedelmienkin syöminen olisi vaihtoehto: en vain ole selvitellyt mistä hedelmistä näitä aineita saisi.

Energiajuomien juomisesta huolimatta varasin aikaa myös nokosille parisen tuntia. Nukahdan huonosti, joten olin lopulta unessa vain reilun tunnin. Laitoin kaksi herätystä, joista aiempi pakotti nousemaan hetkeksi ylös ja toinen riitti lopulta herättämään kunnolla.

Seuraava huomionarvoinen seikka on syömättömyys. Tai oikeastaan se, etten syö itseäni täyteen asti missään vaiheessa ennen koetta. Tälle selitykseksi riittää se, että jos syö mahansa täyteen asti, alkaa varmasti väsyttää. Ja sitä enemmän mitä pidempään on ollut hereillä. Ennen koetta jouduin käymään kaupasta jotain pientä purtavaa, tällä erää päädyin korppukinkkuun, jotta näläntunne ei sentään olisi estänyt keskittymistä. Käytyäni kokeen jälkeen ravintolassa syömässä meni vain puolisen tuntia ja olin lähes kuolemanväsynyt. Vaati varsin paljon jaksamista pysyä hereillä paluumatkalla junassa, saati sitten kotona kun kissalta oli ruoka loppunut ja sen vessalaatikko piti hoitaa.

Viimeisinpänä seikkana pidin itseäni myös pienoisessa stressitilassa. Tsemppasin pitkin päivää ja pidin yllä positiivista henkeä. Lähtökohtaisena ajatuksena oli tehdä parhaansa, lopputuloksella ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että tekee sen mitä osaa eikä yhtään vähempää. Toki kokeen aikana jouduin pettymään liian vaikeaan ja mystiseen “kysymykseen”, mutta vastasin siihenkin jotakin arvalla. Ihan vain edes yhden pisteen toivossa yrittämisestä.

Lopputuloksena olin hyvin virkeänä yhteensä noin 14 tunnin ajan, joka jakautui kahteen osaan ennen ja jälkeen nukkumisen. Ennen koetta säästelin aivoja ylimääräiseltä kuormalta ja ajattelulta minkä pystyi.

Haittapuoliakin tällä valvomisella luonnollisesti on. Olen edelleen, tässä jo perjantain puolella kulkiessa, varsin tokkurainen ja kärsin jymyttävästä päästä. Pieni särky päässä ollut edellisestä nousemisesta asti (torstain puolella noin 22:30). Haittavaikutuksia on monia, todennäköisesti taas kuolen hieman aiemmin, joten en suosittele epärytmissä elämistä kenellekään. Olkoot onnellisia he, jotka eivät koskaan joudu elämänsä aikana valvomaan yön ylitse.

Joten, mitä nyt? Ensinnäkin katsotaan miten tämänpäiväinen koe menee. Olen nyt matkalla junassa Pasilaan, ja sieltä pitää sitten kävellä yliopistolle. Kartta piti tulostella että tietää minne eksyy. Tein vielä viimeisen pikaisen kertausluvun illan ja yön aikana ja nukuin noin tunnin pätkän alle. Vaikka en olekaan lukenut niin hyvin kuin olisi ehkä pitänyt, niin olen sinällään suht luottavainen. Toisaalta pääsykoe tulee nyt näyttämään sitten sen, mihin suuntaan elämäni kulkeutuu: päädynkö opiskelijaksi, vai vihdoinkin oikeaksi ohjelmoijaksi oikeaan softafirmaan, jos minut vielä kesäkuussa kelpuutetaan (kun saan tietää tulokset).

Kissan kanssa on tullut eleltyä. Muutama moka on tullut tehtyä, toisaalta myös paljon on tullut myös sitä myöten opittua. Suurin haaste on oikeastaan vielä se elämänrytmin löytyminen, varsinkin kun kissalla on paljon kestämistä sekavahkon rytmini kanssa. Nyt olen myös ensimmäistä kertaa poissa pidempään kotoa kuin vain kaksi-kolme tuntia. Eiköhän tuo elukka pärjäile. Olen muuten alkanut nimittää sitä Tolpaksi, sillä se kulkee aina häntä pystyssä, ja sen kulkiessa parvekkeella ikkunan editse näkee vaan pystyssä sojottavan hännän. Killistä en nimenä ole pitänyt ollenkaan, joten Tolppa on hitaasti hivuttautunut edelle.

Isoimmat ongelmat on tietysti kissan ymmärtämisessä. Kesti aikansa, että ymmärsin kissan tahtovan kosteaa ateriaa. Toisaalta se on nyt jättänyt siitä noin puolet syömättä vielä tässä vaiheessa, joten pitänee vaan tarjota puolta pussia kerrallaan vastaisuudessa ja pistää ylimääräinen puolikas jääkaappiin. Kuitenkin kun asiat sai hyvälle mallille, niin tuo änki ensimmäistä kertaa pitkäksi aikaa syliin.