Se tuli sitten hankittua, Asuksen Eee 901 mallia Windows XP 12 Gt flashlevyllä. Tosin sortuminen moiseen johtui yksinkertaisesta syystä: hinta. Paikallisessa Prisma se oli asetettu vaivaiseen 329 euroon, näytekoneesta kun oli kyse. Mitään vikaahan koneessa ei ollut, akku ei ollut ollut kiinni eikä konetta oltu käytetty päällä. Ainut haitta oli koneessa valmiiksi olevat rasvatahrat (joista osa oli jo valmiiksi omiani).

Varsinaista arvostelua en kuitenkaan tähän ala kirjoitella, sillä olen toki heti alkuunsa alkanut säätää konetta omaan makuun. Tyhjensin runsaasti kaikkea roinaa (etukäteen asennettuja softia) ja siten en käytä enää konetta kovinkaan pitkälle sellaisena, kuin millaiseksi se on suunniteltu. Toki rauta löytyy ja pari olennaisinta ohjelmistoa (virranhallinta ja Eee Storage), mutta niiden vaikutus käyttökokemukseen ei enää ole niin suurta. Itsestäänselvyyksiä jo tässä vaiheessa: näyttö on hyvä mattapintainen, näppäimistöä on suht ymmärrettävästi jouduttu säätämään hieman poikkeavaksi ja akkukesto on loistavaa luokkaa.

Tänään on sitten hurjat työajat kokeilussa. Yritän tehdä päivän 6 – 18. Tämä tarkoittaa muutoksia päivän rytmiin, esimerkiksi syömässä kannattaa käydä vasta 12 jälkeen toisin kuin normaalisti. Ylimääräistä ruokaa lähtee mukaan ja juomaakin pitäisi olla riittävästi. Ihan täysin terve tässä ei ole, kurkku valittaa vähän edelleen ja samalla tavoin ottaa korvan puolellekin, mutta ei liian pahasti. Luulisin että kun kotiin pääsen niin saatan heittää jotain pientä suuhun ja pistää sitten saman tien unille. Seuraava herätys on taas viideltä, mutta teen poikkeuksellisesti päivän vain kahteen asti. Ehtii hoitaa joskus asioitakin.

Olisi ollut vapaapäivä. Olisi voinut puuhailla kaikkea kivaa. Kaikkea muuta: kurkuuni on änkeytynyt jonkin tason haavauma, minkä taas huomaa heti siinä, että pää on enemmän tukossa ja alkaa väsyttää aikaisin. Jouduin taistelemaan kello kolmesta eteenpäin, sitten ennen seitsemää menin lopulta unille.

Tällä hetkellä nieleminen sattuu. Kipu ottaa myös välistä korvaan asti. Töihin kyllä tulee mentyä, mutta saa nähdä mimmoista kärsimystä siitä tulee iltapäivään mennessä.

No, nyt on nähty edes vähän vaivaa blogin ulkoasun eteen. Lopputulos ei tosin miellytä vielä, mutta toisaalta ei ole niin paljoa juuri nyt jaksamistakaan säätää. Unirytmin korjaaminen teettää kaikkea ikävää…

Jaksoin nähdä hieman vaivaa ja työstin kuvakkeita FreeBASIC:ia silmällä pitäen:

Sijoittelin ensin kuvakkeita FreeBASICin keskustelualueelle, mutta tänne vain pistän linkin pakettiin jossa on kaikki tähän mennessä tehdyt kuvakkeet. Lataa kuvakepaketti (388 kt).

Minulla on ollut hakusessa toimiva pakkausohjelma jo jonkin aikaa. Olen käyttänyt vuositolkulla IZarcia, mutta siihen ei vieläkään ole lisätty Unicode-tukea, mikä on ollut suuri miinus muutoin varsin erinomaiselle ohjelmalle, joka on vieläpä ollut saatavilla suomenkielellä. En jaksanut odottaa vaan aloin etsiä korvaavaa ohjelmaa.

Kokeilin ensin ohjelmaa nimeltään ZipGenius. Siinä oli muutama mukava ominaisuus, mutta heikot puolet olivat liian kovia: se kaatuili joskus ikkunaa kutistettaessa, pakkauksen ja purkamisen edistyminen isojen tiedostojen kohdalla oli joskus tukkoista (ohjelma jäi jumiin) ja peruskäytössä pelleily vasemman laidan palkin kanssa oli hermoja raastavaa. Nämä lopulta saivat minut poistamaan ohjelman ja kokeilemaan jotain muuta.

Nyt kokeilussa on sitten PeaZip. Se ei ulkoasultaan ole aivan yhteensopiva Windows-tyylin kanssa, se tuo ennemminkin mieleen Windows 3:n ja Linuxin, mutta se on sentään varsin virtaviivainen. Tällä hetkellä suurin ongelma on ollut useamman tiedoston pakkaaminen samasta hakemistosta: jostain kumman syystä voin pakata vain yksittäiset tiedostot kunkin omaan zip-tiedostoonsa. Tämä vaikuttaa hieman hömelöltä, tosin saatoin jättää asennusvaiheessa ruksimatta oikean vaihtoehdon. Toisaalta asennusvaiheen vaihtoehdot olivat epäselkeät, lähinnä vaihtoehtojen suuresta määrästä ja tavanomaisesta poikkeavista nimityksistä johtuen. Ongelman voi kylläkin kiertää sillä, että valitsee vain yhden tiedoston ja vetää sen jälkeen toiset tiedostot avautuneeseen ikkunaan. Välissä kun on vaihe, jossa voi valita luotavan tiedoston tyypin ennen kuin varsinainen tiedosto luodaan. Erilainen logiikka kuin IZarcissa, mutta toimiva kuitenkin.

Olin sairaana reilun viikon ennen joulua, ja vielä joulun ajan jälkeenkin hieman. Flunssa iski varsin rajulla tavalla totuttuun nähden, minähän kun en ole kamalasti sairastellut viime vuosina. Jos olen, niin se on ollut niin pientä, ettei siitä ole tarvinnut niin kamalasti välittää.

Sairaana olemisen huono puoli on siinä, että unirytmi minun kohdallani kääntyy varsin rajusti. Nukuin paljon, joten sitä myöten rytmini vaihtui iltapäiväheräämisiin, välissä ollen päiviä että piti herätä muuhunkin aikaan. Lopulta nyt taas töiden jatkuttua tällä viikolla päädyin hyvin mielenkiintoiseen rytmiin: nukuin heti töiden jälkeen. Tämä teki työpäivistä hieman rankempia, piti jaksaa pysyä tarkkana ja jaloillaan varsin väsyneenä. Pahin oli eilinen: kun työpäivä alkoi 7:30, olin ollut hereillä jo kymmenen ja puoli tuntia. Kotiin päästessä olin siis ollut hereillä putkeen jo hyvin yli 19 tuntia. Tuokin tapahtui lähinnä sen takia, että uusi vuosi tuli häiritsemään unia. Nukuin uuden vuoden päivästä 14 tuntia, siis 7:00 – 21:00. Mahtava tapa aloittaa vuosi?

Laitoin kotisivujeni ulkoasun uusiksi. Nyt sitten pitäisi vielä tehdä vastaava templaatti tänne blogiin, missä onkin vielä tekemistä huomiselle tai jollekin muulle päivälle. Tänään ei enää jaksa.

Siirry kotisivuilleni

Parempaakaan sanaa en löytänyt… minua on oikeastaan pienestä pitäen vaivannut tämä, josta en tiedä miksi sitä voisi kutsua. Hyvin karkeasti yksinkertaistaen tapahtuu jotakin sellaista, mitä en halua tehdä tai kysytään kysymys johon en halua vastata tai tiedä vastausta. Lopputuloksena olenkin yllättäen täysin hiljaa ja vastaamatta ja melkein liikkumatta. Pään sisällä kyllä tapahtuu, mutta ulospäin on vaikea antaa minkäänlaista merkkiä. Voi kai kuvailla niin, että tunne ottaa vallan ja käskee pysyä hollillaan. Samaan aikaan silti ajattelen asiaa ja olen siinä kiinni ja järki toimii, mutta se on ikäänkuin lukittuna sisään. Tosin koska olen alkanut ihmetellä asiantilaa tässä viime vuosina kun tämä on osunut kohdille, olen myös alkanut enemmän miettiä sitä, mistä voisi olla kyse. Suuri haastehan on jo tiedostaa koko asia, ja nyt on varsin vaikeaa saada kuvailluksi, minkälainen tämä tuntemus on.

Jonkinnäköinen selitys voisi olla vaikka vaaran tunteen toimintahäiriö, sellaisen joka käskee pysyä paikallaan tekemättä mitään. Jos minua ei kukaan vääntämällä pakota reagoimaan, niin saatan hyvin olla tunninkin pääasiassa paikoillaan, vaihtaen vain harvakseltaan asentoa. Samaan aikaan järki saattaa olla jo todennut, että pitäisi vaikka näppäimistöllä kirjoittaa jotain, mutta mitään ei silti tapahdu. Saattaa käydä jopa päinvastoin, näppäimistö saattaa siirtyä kauemmas. Ja silti en pakene tilanteesta pois.

Nopeasti muistista haettuna tämä tuntuu hieman samalta kun mitä tapahtuu, jos en muistakaan jotakin sanaa. Suurin ero on kuitenkin siinä, että silloin pääni on päinvastoin tyhjänä, eli kun sana ei tullutkaan mieleen niin stoppaankin siihen paikkaan. Olen kyllä pystynyt parantamaan tilannetta silloin, kun olen tekemissä tuttujen ihmisten kanssa tai mikäli minulla on jokin vahva velvoite “olla normaali”, mutta viimeisinpänä esimerkkinä jumitin viime viikon keskiviikkona sairaalassa. Silloin olin hukannut sanan “sairasloma”.

Aloin kaivata mahdollisuutta asettaa kansioiden ja tiedostojen omistajia XP Home:n puolella, XP Pro:hon kun kerran olen tottunut. Bongasin sitten haulla neuvot etsiä sellaisen tiedoston kuin SCESP4I.EXE — se löytyi Googlen haulla varsin vaivatta ja laitoin sen omaankin säilöön. Noudattelin saamiani ohjeita: käynnistä ladattu tiedosto, pura se hakemistoon (itse laitoin väliaikaisesti työpöydälle), ja sitten napsauta hiiren toisella setup.inf -tiedostoa ja valitse Asenna. En ole vielä edes käynnistänyt konetta uudelleen ja hyvin näyttäisi toimivan, Suojaus-välilehti on ilmestynyt ja pystyn muuttamaan omistusoikeuksia samaan tapaan kuin XP Pro:n puolella.