Arvostelu:Crimsonland

Crimsonland
Tekijä(t) tai pelitalo	10tons Entertainment Kotisivu
Arvosteltu versio	1.9.92
Lajityyppi	Toiminta
Lisenssi	Shareware
Laitteisto- vaatimukset	Pentium II 300 MHz, 64 Mt RAM ja 3D-näytönohjain

Yhteenveto
Plussat	Leegio aseita ja erilaisia bonuksia Rautainen toteutus Grafiikka on sulavaa ja kaunista
Miinukset	Epätasainen vaikeusaste Toistaa itseään

Lisää tietoa tästä pelistä

Crimsonlandin avaruusramboilu jatkui loppuvuodesta 2008 yllättäen uudella versiolla 1.9.9. Se sisältää paremman tuen X360-ohjaimille sekä kolme uutta perkiä. Tämä arvostelu on kirjoitettu jonkin verran suppeammasta versiosta 1.9.3. Väkivaltaviihde kukoistaa nyky-yhteiskunnassa. Pikkupojillekin ojennetaan kaikki maailman Doom-kloonit käteen jo ala-asteiässä. Nuoret alkavat käsittämään tappamisen normaalina asiana, koska näkevät sitä kaikkialla. Ja kuten arvata saattaa, vanhemmat eivät pidä tästä lastensa uudesta asenteesta. Mutta mitä jos ehdoton kovaotteisuus olisikin tulevaisuudessa selviämisen edellytys, kuten se on kerran ollut menneisyydessäkin? Historiallahan on paha tapa toistaa itseään.

10tons Entertaimentin räiskintäpläjäys Crimsonland ammentaa peli-ideansa juuri tuosta synkästä tulevaisuudesta, jossa oma etu menee kaiken muun edelle. Muuten kalma korjaa omansa pois.

Mistä on pienet hirviöt tehty?

Crimsonland ei ole enää mikä tahansa pikkupeli. Sen todistaa viimeistään jenkkiläinen julkaisija Reflexive Entertainment, joka teki 10tonsin kanssa julkaisusopimuksen pelistä vuoden 2002 loppupuolella. Kontrahti saatiin aikaiseksi Remedyn Petri Järvilehdon avustuksella, joka näki Crimsonlandin potentiaalin. Kahden osapuolen kädenpuristuksen jälkeen freeware-peli piti kuitenkin uusia kaupalliseen kuntoon, jotta ostajat saisivat pelistään kaiken irti. Crimsonland siis vedettiin reiluksi kolmeksi kuukaudeksi pois levityksestä, jonka jälkeen se palasi kahta laajempana ja ehompana teoksena. Hyvät naiset ja herrat: kiinnittäkää turvavyönne.

Crimsonlandin idean esittää hetkessä: tapa, tapa ja tapa. Mitään motiivia tai tarinaa ei kerrota, ja niin makaaberiä kuin se onkin, peli tekee tappamisesta hauskaa. Crimsonlandin idea toimii, koska kuvakulma on peliareenan yllä. Näin pelin mörkömäärät näkee koko komeudessaan. Crimsonland tarjoaa neljä eri pelimoodia, joiden puitteissa näytetään muukalaishörhöille, missä kaappi seisoo. Selkärangan pelille luo sen pääpelimuoto, Quest-moodi, joka on muuten pelin optimistisin. Kaikissa muissa kuolema on väistämätön. Quest-moodissa on kyse neljästäkymmenestä tasosta, jotka jakautuvat kymmenittäin neljään episodiin. Jokaisen kentän tavoite on tappaa tarpeeksi kentän reunilta rynniviä otuksia, joita on neljää eri tyyppiä. Luonnollisesti vaikeustaso kasvaa aimo harppauksin eteenpäin mentäessä. Quest-moodin loppupuolella alkaakin jo saamaan sellaisia alieniarmadoita niskaansa, että heikompaa huippaa. Moodin voi juuri siksi todeta Crimsonlandin selkärangaksi, että eteneminen siinä takaa tehokkaampia aseita ja bonuksia, eli perkkejä.

Muut kolme pelimuotoa eivät ylitä eivätkä alita ideansa monimutkaisuudessa Quest-moodia, mutta kuitenkin niistä löytyy selvästi enemmän huvia ja pidemmäksi aikaa. Survivalissa pelihahmo-paran päälle tulvii jatkuvalla syötöllä lisää hirviöitä, ja niitä kuuluisi sitten teilata mahdollisimman paljon suuren kokemuspistemäärän saavuttamiseksi. Rush-moodi onkin sitten kuin typistetty Survival. Rushissa pelaajalle annetaan yksi pahainen rynnäkkökivääri eikä perkkejä jaella. Siksi alienit ajavat pelaajan kuin pelaajan yli viimeistään yhden minuutin väistelysession jälkeen. Neljäs pelimuoto onkin sitten yksi Crimsonlandin monista yllätyksistä, joten ei siitä sen enempää.

Pelaajahahmoa ohjataan ketterästi hiiren ja näppäimistön yhteispelillä. Ukkelin luotsaaminen onnistuu toki myös padilla ja joystickillä.

Mikäli sitten omistat kaksi Crimsonlandin pelaamiseen luonnistuvaa ohjainta, kannattaa ilman muuta kokeilla pelata peliä kaverisi kanssa. Kaksin on aina kivempaa, varsinkin Crimsonlandissa.

Olin yllättynyt, kuinka näppärästi 10tons oli ratkaissut Crimsonlandin pulmallisen tähtäysongelman. Ongelma piili siinä, että miten ihmeessä pystyisi sujuvasti ampua joka suunnasta vyöryäviä hirviöitä ja koettaa siinä samalla paeta niitä johonkin vapaana olevaan suuntaan. Mutta 10tonsin kekseliään ohjaussysteemin ollessa totta, pelaajan ei siis tarvitse olla aina kääntyneenä siihen suuntaan, jonne pumppaa aseensa sisältöjä. Näin se toimii: hahmoa liikutellaan pitkin areenaa nuolinäppäimin ja hiirellä kohdistetaan tähtäin oikeaan osoitteeseen sekä ammutaan. Systeemi toimii loistavasti, eikä sen kanssa ilmennyt nimeksikään ongelmia.

Ilmaista plasmaa sitä halajaville

Siinä pisteessä kun Quest-moodi on läpäisty, todellinen Crimsonland alkaa. Pelissä on kuitenkin loppujenlopuksi kyse pisteiden keruusta, ja sehän ei onnistu ilman tehokkaampia aseita ja perkkejä. Aseet ilmestyvät sattumanvaraisesti kentälle, mutta perkkejä valitaan Level-up-valikosta, kun tietty määrä kokemuspisteitä on plakkarissa.

Perkit ovat Crimsonlandissa elämä ja kuolema. Väärin valitut tehosteet johtavat turmioon, mutta onnistuneet valinnat takaavat pidemmän eliniän pelaajalle ja lyhemmät muille. Perkkejä Crimsonland tarjoilee lähemmäs viittäkymmentä, joten siinä on mistä valita. Lisäksi niihin on saatu kivasti särmää ja erilaisuutta. Henkilökohtaisesti pidän niistä yksinkertaisimmista vaihtoehdoista, mutta niinkin pitkälle mennään, että omaa elinvoimaansa voi vaihtaa uusiin perkkeihin. Myös bonuksien etäkerääminen on erään perkin kanssa mahdollista. Uskon tämän bonuksen olevan yksi Crimsonlandin tärkeimmistä.

Crimsonlandin asearsenaali on niin laaja, että siitä löytyy jokaiselle jotakin, vauvasta vaariin. Pääasiallisesti ne voi jakaa neljään ryhmään: luoti-, raketti-, ioni-, ja plasma-aseisiin, plus pari luokitteluun sopimatonta asetta. Lähes kaikista tuliluikuista on vastusta vellovalle hirviömassalle ja kaikkia niitä on ilo käyttää. Crimsonland sisältää kaikki räiskintäpelien vakio- sekä suosikkiaseet, mutta myös omaperäisiä vetoja kuten Pulse Gun, joka ampuu vihreää pulssiaaltoa tiuhaan tahtiin. Erikoisen aseesta tekee se, että aallot työntävät vihollisia poispäin. Survivalia pelanneet tietävät, miten tärkeää on yhdenkin mörököllin siirtyminen pois valitulta pakoreitiltä. Crimsonlandin heikoimpia aseita ovat rakettiaseet. Kyseiseen ryhmän tehokkain tykki on Rocket Launcher, messevän munakas ase, mutta sillä ei pärjää, kun porukkaa pukkaa joka ilmansuunnasta. Syy on eräs tärkeä bonus, Fire Bullets nimeltään, joka on toimeton kaikkiin rakettiaseisiin yhdistettynä. Tämä on pahoiteltava tosiasia, sillä niitä olisi kaikin puolin mukava käyttää. Toinen naurettava prutkutin on Blowtorch, jolla ei yksinkertaisesti voi selvittää montaakaan Crimsonlandin tasoa. Kikkailuun se on ihanteellinen, mutta tositoimiin varsin arvoton. Tehokkuuden toiseen ääripäähän siirryttäessä törmäämme Ion Cannoniin ja Splitter Guniin, joista ensimmäinen lataa vihollisia kohti niin tehokkaita energialatauksia, että vihollista lakoaa vähän laajemmaltakin alueelta kuin osumakohdasta. Splitter Gun on palkintoase, joka on sinänsä tehokas, mutta sillä voi myös vahingoittaa itseään jopa pahasti. Yhteen aseisiin liittyvään puutteeseen törmäsin Crimsonlandia pelatessani: kahta asetta ei voi käyttää samaan aikaan. En oletakaan, että kahta Ion Cannonia voisi käyttää samaan aikaan, mutta kahden pistoolin tai Sub-machine Gunin yhteistuli nostaisi virtaavaa adrenaliinia potensseilla.

Poimittavat kamppeet eivät pääty vielä tähänkään, sillä on olemassa kolmaskin bonustyyppi. Nämä avustukset ilmestyvät aseiden tapaan, sattumankaupalla, sinne sun tänne, missä vihollinen kuolee. Niiden tärkein toiminto on tuoda tilapäistä mutta usein ratkaisevaa apua alati pahenevaan hörhöongelmaan. Esimerkiksi Fire Bullets muuttaa aseesi kudit tuleksi, joka läpäisee kirjaimellisesti kaiken. Vaikka se kestääkin vain pari hassua sekuntia, hyötysuhde on huima. Toinen tärkeä bonus lahjoittaa pelaajalle hetkeksi suojan kaikkea satuttavaa vastaan.

Kaunis päivä pienille turpajuhlille

Crimsonland on ehkä tunnelmaltaan synkkä, mutta erittäin kaunis peli. Kauniiksi sen tekee runsaat ja värikkäät erikoistehosteet. Karkkivärirajaa ei onneksi kuitenkaan ylitetä. Erikoismaininnan grafiikkapuolella ansaitsee Rocket Launcherin räjähdys, joka on mahtavan näköinen. Se tuo mieleen GTA2:n vastaavan, joka oli sekin vertaansa vailla. Kaikesta koreudestaan huolimatta Crimsonland ei vaadi mitään erityisen tehokasta konetta, joten myös koneensa 90-luvun loppupuolella ostaneet saavat nauttia pelin silmänruoasta. Vaatimuksena on kuitenkin 3D-kortti, jota ilman pelaaja on kuin silli ilman salaattia.

Vaikka tulikin niitä erikoistehosteita hehkuteltua, Crimsonlandin näyttävyys piileekin viime kädessä eräässä aivan eri asiassa. Nimittäin siinä, että jokainen kaadettu vihollinen jää makaamaan tantereelle, ja jokainen veriroiske tahraa maata sekä haulitkin jäävät lojumaan ympäriinsä. Kymmenminuttisen taiston jälkeen peliareena onkin verestä tummanpunainen ja ruumiita siellä sun täällä. Näkyä tosin ehtii tutkailla kunnolla vasta kuin itsekin paistattelee päivää vaakatasossa siellä muiden piru-parkojen joukossa.

Kräsh, boom ja bäng!

Musiikkia ja äänitehosteita tarjoillaan megatolkulla. Eniten Crimsonlandin äänimaailmassa ilahduttaa sen monipuolisuus. Vastakohtana eniten vihastuttaa taustamusiikin jyrkästi vaihteleva taso.

Crimsonlandin musiikki ei ole amatöörimäistä, mutta suuressa osassa siitä puuttuu särmä. Erityisesti hiljattain Crimsonland v1.9.1:n kanssa ilmestynyt Music Add-on oli pettymys. Pidempään Crimsonlandissa mukana olleet kappaleet ovat hyviä ja niillä on yhteinen soundi. Mutta Add-on-musiikit järkyttävät kokonaisuuden eheyttä. Lisäksi musiikkien looppaus ei oikein onnistu. Tarkoitan nyt sitä, että kappaleet ovat musiikillisesti sisällöttömiä. Juuri kun biisi meinaa lähteä käyntiin, se alkaakin taas alusta. Loppujen lopuksi minäkin totuin noihin raitoihin, ovathan ne virallista Crimsonland-musiikkia.

Onneksi äänien taso on järkkymätöntä tavaraa paria yksityiskohtaa lukuunottamatta. Räjähdykset kuullostavat siltä miltä näyttävät ja hirviöt örähtelevät kuollessaan. Eritoten zombit päästelevät Crimsonlandin mehevimmät kuolonkorahdukset. Parasta ääniantia ovatkin vihollisten örinät ja niiden liiskausääni, joka pääsee parhaiten oikeuksiinsa kestosuosikkini Fire Bulletsin kanssa. Valitettavaa on toki äänissäkin. Esimerkiksi rynnäkkökivääri kuullostaa joltakin raihnaiselta kuusivuotiaan ritsalta. Samoiten Sub-Machine Gunin äänet eivät tyydytä. Mallia voisi hakea esimerkiksi Half-Lifen mahtavista äänistä, mutta muuten näitä kahta peliä on huono vertailla. Half-Lifestä puheenollen, Crimsonlandissa ei ole tilatehosteita äänille, ellei niitä keksi itse vääntää Windowsista päälle. Taistelutanner on kyllä selvästi ulkona. Tällainen vaihtoehto peliin sisällekin olisi voinut olla kiva, mutta ilmankin pärjää mainiosti. ==1 000 000 alienia vastaan minä==Minun kohdallani Crimsonlandin statistics-valikko osoittaa peliä pelatun yhteensä reilusti päälle 30 tunnin. Eniten on tullut pelattua Survivalia, jossa pääsee oikein urakalla moppaamaan mörköjä ulos pelikentältä. Mahtava keino purkaa aggressioita. Läpivedon jälkeen vähiten on taas pelattu Quest-moodia. Syy lienee ärsyttävä vaikeusasteen vaihtelu äärimmäisen helpoista tasoista mahdottoman vaikeisiin, joita ei läpäise kuin tuurilla. Vaikeusasteen levottoman pomppimisen huomaa parhaiten Quest-moodin viimeisessä tasossa, sillä se ei ole pahinta, mitä Crimsonlandilla on tarjota.

Kokemuspisteiden jahtaus ei jää yksinäiseksi, jos pelaajalla on pääsy Internetiin. Ei, Crimsonlandissa ei ole nettipeliä, mutta maailmanlaajuiset pistelistat sen sijaan. Toistaiseksi listoille pääsee suht vaivatta, eikä huijareita enää esiinny.

Maksamatta ei kuitenkaan pääse tätä herkkua kunnolla maistelemaan. Dollareissa Crimsonland maksaa 19.95, eli 18 euroa ja rapiat päälle. Hinta on piirun verran liian kallis pelille, joka on kuitenkin pohjimmiltaan pikkupeli. Ihanteellinen hinta olisi voinut olla esimerkiksi parisen euroa vähemmän, jolloin hinta-laatusuhde olisi täydellisesti kohdallaan. En kuitenkaan näe tulevaisuuteen, enkä osaa arvioida 10tonsin tulevia uudistuksia Crimsonlandiin. Jo nyt he ovat tuoneet uskollisille pelaajilleen uutta musiikkia, ah niin ihanan Fire Bullets -bonuksen, bugikorjauksia ja muuta pientä kivaa. Tulevia uudistuksia odotellessa aika ei takuulla käy pitkäksi - Crimsonland pitää huolen siitä.