| Final Duel 2 - Deathmatch Arena |
| Tekijä(t) tai pelitalo |
FRACTiLE Games
Kotisivu |
| Arvosteltu versio |
1.05 |
| Lajityyppi |
Toiminta
|
| Lisenssi |
Shareware |
Laitteisto-
vaatimukset |
Windows 95/98/ME/2000, DirectX 8 ja Direct3D:ta tukeva 3D-kiihdytinkortti |
| Yhteenveto |
| Plussat |
- 3D-grafiikka
- Joystick-tuki
- Toimii kuin rasvattu
|
| Miinukset |
- Yksitoikkoinen
- Melko hidastempoinen
|
|
|
Lisää tietoa tästä pelistä
FRACTiLE Games on ehkä parhaiten tunnettu myyräpelistään Molezista, mutta myös muut porukan tuotokset ovat varsin kokeilemisen arvoista tavaraa. Tällä kertaa suurennuslasin alle astuu Final Duel -sarjan toinen osa, joka ei ehkä ole yhtä tunnettu kuin Molez, mutta varsin laadukas silti suomalaiseksi pikkupeliksi.
Pieni ja simppeli
Final Duel 2 on varsin yksinkertainen ja pieni peli, eikä vähiten siksi mukavaa ajanvietettä. Jopa neljä pelaajaa pääsee nyt ottamaan mittaa isohkoillakin areenoilla. Meteoriitit sinkoilevat ohi ja kosahtelevat päin vastustajien naamaa hirveän tulitaiston ollessa kuumimmillaan. Valitettavasti juuri sen enempää sisältöä pelissä ei kuitenkaan ole. Alusten ohjaus on kohdallaan, säätömahdollisuuksia areenan suhteen on asiallinen määrä ja aseetkin poikkeavat tarpeeksi toisistaan kiinnostaakseen hetken jos toisenkin. Pelkkä fragien metsästys ei kuitenkaan kiinnosta kovin pitkään kovin identtisillä aluksilla ja vielä identtisemmillä areenoilla. Tämän vuoksi onkin muistettava, että Final Duel 2 täytyy nauttia pieninä annoksina. Pieni ralli kahvitauolla tai välitunnilla on aina paikallaan, ja paljon järkevämpi tapa ratkaista riita, on hajottaa kaverin avaruusalus atomeiksi galaktisella taistelukentällä, kun tarttua nyrkkirautaan linja-autopysäkillä.
Aseiden kirjoa värittävät miinat, nuket, erilaiset laserit ja jopa konekivääri. Paketteja ilmestyy kentälle tietyin väliajoin, ja aikaa pystyy myös säätämään asetuksista. Asetukset antavat myös vallan määrätä meteoriittien ilmestymisen tiheyden ja monen muun asian pelissä. Yksi iloinen ominaisuus on se, että peli tukee joystickia. Tällä tavoin ilotikun omistajat saavat useamman kaverin kerrallaan mukaan titanien taistoon. Kaikkihan tietävät kuinka rajoittavaa voi olla pelata nelisin pelkällä näppäimistöllä, vaikka pelaajaa kohden nappeja ei tarvisikaan kuin viisi.
Olisi voinut tarjota enemmänkin
Final Duel 2 on pikkupeli, eikä siitä voissakaan paistamalla muuksi muutu. Vaikka mystisten hydranien muussaaminen ydinpommeilla voikin kuulostaa varsin upealta pelielämykseltä, niin valitettavasti samanlaisia tuotoksia mahtuu kymmenen tusinaan. Hyvän poikkeuksen tämä kaveri kuitenkin tekee mainiolla toteutuksellaan ja varsin näyttävällä 3D-grafiikalla. Kyseenalaista on, oliko planeetoista tarkoituskin tehdä kulmikkaita, mutta ainakin allekirjoittaneen silmään kikka toimii kuin rasvattu.
Sen lisäksi, että peli tarjoaa mukavia efektejä audiovisualisesti, on sitä pakko myös kiitellä ohjaimien toimivuudesta. Monissa peleissä pelattavuus on luokkaa Ö, vaikka muu peli olisi kuinka kiinnostava tahansa. Näin pienen pelin nimeäminen sharewareksi voitaisiin kuitenkin luokitella jonkin suhteen rahastukseksi. Peli ei hirmuisesti tarjoa, eikä kokoversiokaan kovin paljoa lupaile. Missä lie liikkunut tekijöiden suhteellisuuden taso, oli peli sitten muilta osin kuinka hyvin toteutettu tahansa.
