Arvostelu:Free Combat

[[Luokka:DOS-pelit| ]]

Free Combat
Tekijä(t) tai pelitalo	Jan Nyman Kotisivu
Arvosteltu versio	1.1
Lajityyppi	Toiminta
Lisenssi	Ilmainen
Laitteisto- vaatimukset	150 MHz Pentium

Yhteenveto

Lisää tietoa tästä pelistä

Oletko aina James Bond -leffoja katsoessasi toivonut olevasi itse Pierce Brosnanin pöksyissä? Nyt tämä on todellakin mahdollista. Free Combat nimittäin iskee pelaajan, jos ei salaisen agentin, niin kuitenkin palkkatappajan housuihin.

Peli alkaa hahmon luonnilla. Hahmolle valitaan tietysti nimi, kuva ja lisäksi vielä kyvyt, jotka tekevät hahmosta oikean kävelevän tappokoneen. Jokaiseen kykyyn ei tietenkään kannata laittaa pisteitä, vaan on järkevämpää keskittyä muutamaan kykyyn ja laittaa niihin pisteitä sen mukaan.

Pelissä siis suoritetaan tehtäviä. Tehtävistä ei varsinaisesti saa palkkioita, vaan niistä tulee yksinkertaisesti vain suoritusmerkintä. Rahat annetaan tehtäväkohtaisesti. Helppoihin tehtäviin saa yleensä niukasti rahaa, mutta vaikeissa tehtävissä tarvitaan luonnollisesti salkullinen kahisevaa, jotta pyssyt ja varusteet eivät pääse lopahtamaan. Tehtävät ovat luonnollisesti monipuolisia, ja tekemistä riittää laidasta laitaan: aina pahisten tappamisesta esineiden ryöstämiseen ja hyvien hemmojen pelastamiseen.

Kun idea on näinkin hyvä, jää todella harmittamaan pelin toteutus. Grafiikat ovat surkeita. Palikoista kootut pelikentät ovat niin pientä tihrua, että välillä saa toden teolla taistella nähdäkseen tapahtumien kulun kentällä. Tämän lisäksi pelattavuus on kaikkea muuta kuin hyvä. Pelaaja on näköjään reputtanut ja uusinut lukion pakollisen liikunnan kurssin kolme kertaa juostuaan cooperissa 400 metriä, sillä ukkelin kunto on aivan uskomattoman huono. Tietysti sitä voi kehittää kykypisteillä, mutta minimitasollakin luulisi pelaajan jaksavan juosta hieman pidempään, kuin sata metriä. Luonnollisesti pelaaja haavoittuu, kun häntä ammutaan. Joskus voi mennä jalka poikki, jolloin liikkuminen kärsii. Ironisinta tässä on se, että pelin alussa saattaisi ajatella: "Tästä ei kyllä liikkuvuus enää huonone."

Peli on siis epäselvä, monimutkainen ja hankala ohjata. Kun sanon "monimutkainen", ette vielä osaa edes kuvitella, mitä sillä tarkoitan. Pelissä on nappeja nimittäin ainakin sata. Koko näppäimistö on käyty lävitse ainakin kahteen kertaan shift- ja ctrl-näppäinten kanssa, minkä vuoksi ensikertalainen joutuu pähkäilemään, että mistähän tämä ukkeli lopettaa juoksemisen ja mistä ihmeen namiskasta asetta vaihdettiin.

Mutta ei hätä ole tämän näköinen. Grafiikkaan varmasti tottuu, ja varsinainen strategisuus ja taito tulee esille, kun hahmoa oppii liikuttelemaan sulavasti ja jokaisen napin ja näpääinyhdistelmän sisältö alkaa painumaan päähän. Sitten, ja vasta sitten, pelistä voi todella alkaa nauttia. Kaiken muun hyvän lisäksi peliin on vielä kehitelty kohtalaisen helppokäyttöinen kenttä- ja tehtäväeditori. Itse pelinkin tehtäväkasti on kyllä varsin kattava, joten tekeminen ei varmasti lopu hevin kesken.

Jos alusta selviää hengissä (tai selväjärkisenä), on Free Combat todella älynystyröitä rassaava toimintapeli, jota voi huoletta suositella kaikille räiskinnästä, hiippailusta, ongelmanratkonnasta ja James Bondista pitäville.