Arvostelu:Just Another Worms Clone

Just Another Worms Clone
Tekijä(t) tai pelitalo	Markus Ilmola Kotisivu
Arvosteltu versio	5.0
Lajityyppi	Toiminta
Lisenssi	Beta
Laitteisto- vaatimukset	400 MHz kone, 3D-kortti

Yhteenveto
Plussat	Madot hauskannäköisiä Ei kaatuile
Miinukset	Karu grafiikka ja huonot äänet Ei uusia ideoita Muokattavuus nollaluokkaa Tähtäys sattumanvaraista Tylsät maastot

Lisää tietoa tästä pelistä

Monien Worms-pelien ystävien pitkä odotus on tämän vuoden lopulla päättymässä: Team17 julkaisee uuden ylpeydenaiheensa, kolmiulotteisen Worms 3:n. Odotus on ollut pitkä. Viimeinen kunnollinen Worms-julkaisu tapahtui 1998, ja siitä lähtien pelisarjan ystävät eivät ole voineet tehdä muuta kuin pitkäjänteisesti odottaa... tai menettää järkensä kaikesta jännityksestä.

Toiset ovat sitten hieman toimeliaampia kuin ne, jotka vain riutuvat uutta Worms-räiskintää odotellessa. Yksi toimelias suomalaisheppu, Markus Ilmola, päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä ja luoda oman 3D-Wormsinsa, Just Another Worms Clonena tunnetun kevyen paukuttelun, lievittämään loputtomalta tuntuvaa odotusaikaa. Lopputulos on kolmiulotteinen, mutta sisällöltään debyytti-Wormsin tasoa vuodelta 1995.

Pinkit madot sotapolulla

J.A.W.C. on toistaiseksi keskeneräinen räiskintäpeli, jossa toisiaan vastaan mittelee kaksi matojoukkuetta pelin luomilla eri aiheisilla, räjähtämättömillä saarilla. Teemoja on useita. Löytyy nurmikenttää ja helvettiä, sekä teemoihin kuuluvia objekteja. Kaikki perinteiset muistakin peleistä tunnetut taistelutantereet ovat siis löytäneet tiensä J.A.W.C.:iin. Tappelua edistetään vuoropohjaisesti, jolloin pelaajat vuorotellen yrittävät räjäyttää pelikaverinsa edustajia taivaan tuuliin tietyn aikarajan puitteissa. Yhteenotot käydään Wormsista apinoidulla arsenaalilla, josta löytyvät singot, kranaatit ja muut vanhat tuttavat kuten räjähtävät lampaat. Kardinaalimunauksena lähikontaktiaseet puuttuvat J.A.W.C.:stä kokonaan. Peliä pelataan yksi matsi kerrallaan, turnauksen järjestäminen ei onnistu. Mutta miksi pitää turnausta, kun uusia joukkueitakaan ei voi luoda.

Vaikka ensimmäisen Wormsin aseet ovat onnistuneesti siirtyneet J.A.W.C.:iin, vauhdikkaan toiminnan siirto epäonnistui melkeinpä täydellisesti. Tapahtumarikkaita matseja ei ole läheskään niin usein. Näiden etaniin verrattavien matojen liikkumisesta huolehditaan siis näppäimistön avulla. Liikkuminen mäkisessä saarimaastossa on helppoa mutta armottoman hidasta. Onkin hyvin tavallista, että pelaajat eivät vain yksinkertaisesti ehdi vastustajastaan ampumisetäisyydelle. Liikkuminen on J.A.W.C.:issa suorastaan toivotonta puuhaa. Miksi pakoilla, kun missään ei ole minkäänlaisia kallionkoloja tai muita sopukoita joihin piiloutua. Koska matoparoilla ei ole piilopaikan piilopaikkaa, on 110-prosenttisesti varmaa, että ilmaiskut ja hakeutuvat ohjukset osuvat kohteeseensa. Siksi peli yleensä yltyy siihen, että vastapelurit tuhlaavat toisiinsa kaikki etäaseet ja vasta sitten alkavat tunaroimaan sinkojen kanssa. Tunarointia singolla ampuminen tosiaan on. Ei ole tähtäintä, eikä kameraa saa irtoamaan vuorossa olevasta madosta sitten millään. Lopputulos kyllä tiedetään, se on varmasti jotain koomista. Kranaattien viskominen on sekin täyttä tuskaa. Ne pomppivat pitkin ja poikin kuin superpallot, vailla logiikan hiventä. Parin kokeilukerran jälkeen sellaisen saisi posahtamaan suunnilleen oikeassa kohdassa, mutta koska matoja voi liikutella, niitä hiivatin kranaatteja saa olla heittelemässä vielä ensi joulunakin. Muut J.A.W.C.:in kahdeksasta aseesta ovat pirullisen tarkkoja, joten kontrasteja piisaa vaikka kuinka. Yhtenä pelin "aseena" esitellään teleportti. Sekin erittäin hyödytön ja tyhmä vempele. Sillä voi teleportata itsensä vaikka puun sisään tai merelle, jos sattuu tulemaan tylsää. Mutta tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että ainoa keino paeta on painaa ESC-nappulaa.

Teknisesti J.A.W.C. on hyvää työtä. Se ei kaatuile enkä bugeihinkaan törmännyt, jos epäloogisia teleporttikohteita ei lasketa mukaan. Grafiikkakin toimii kuten pitää, mutta siinä vaiheessa kun tarvittaisiin artistin vikaa, jälki ei enää olekaan niin hyvää.

Pinkit madot loputtomassa saarirykelmässä

J.A.W.C. ei ole kovinkaan korea peli. Pelin grafiikka on kolmiulotteista, mutta ei suinkaan niin kaunista, kun voisi olla. Pelimaastot ovat ovat aina samanlaisia mäkisiä saaria, joihin ripoteltu sinne sun tänne joitakin objekteja. Todellakin ne ovat turhia, sillä niiden taakse ei voi piiloutua eivätkä ne juuri muuta maisemia kauniimmaksi. Tekstuurit ovat paikoin pieniä ja särmättömiä, ja taustalla siintävät vuoret muistuttavat liialti värjättyä pullamössöä. Kuitenkin mukana on ripaus onnistunuttakin grafiikkaa. Esimerkiksi madot ovat kivannäköisiä sekä jotkut aseet. Myös korkeammilla resoluutioilla voi parantaa pelin ulkonäköä kyllä ihan kivasti.

J.A.W.C.:in ääniä kuultuaan kynsien viistäminen pitkin liitutaulua kuulostaa mitä kauneimmalta musiikilta. J.A.W.C.:in äänimaailma on todella pienikokoinen, ja ne vähäisetkin äänet kuulostavat ääliömäisiltä. Räjähdysäänen kuuluisi jytistä kunnolla, mutta J.A.W.C.:in tapauksessa kuulemme jotain paperipussin epäonnistuneesta pamauttamisesta kuuluvia epätoivoisia pihauksia. Molskaustehoste on sitten se kaikkein naurettavin. Sitä ei voi edes kuvailla, mutta jotain vettä sakeampaa molskahtava neste on. Musiikit puuttuvat J.A.W.C.:sta kokonaan. Tällä suoritustasolla se on ehkä vain hyvä asia.

J.A.W.C. haastaa Wormsin. Vai haastaako?

Vaikea kysymys kuuluu: miksi J.A.W.C. tehtiin? Sen esikuva on selvästikin Worms-pelisarja, mutta pelattavuudessa ja näyttävyydessä se jää armottomasti ihailunkohteestaan jälkeen. Myöskään muokattavuudesta, joka on nykyisin Wormsin tärkeimpiä kivijalkoja, ei voida puhua. Asetukset-valikko kun tarjoaa ruhtinaalliset kaksi asetusta pelaajalle rukattavaksi. Ilmeisesti J.A.W.C.:in luoja Markus Ilmola on aikonut jatkaa pelin kehittämistä, mutta uusia versioita ei ole kuulunut - viimeksi pelin uusi versio ilmeistyi fanien iloksi reilusti yli vuosi sitten, 2002 keväällä.

J.A.W.C. ei ole valinnut aihettaan oikein, sillä Worms-kloonina se ei millään voi pärjätä massiiviselle ja kaupalliselle esikuvalleen, mihin on palanut dollareita kuin Hollywoodin megaelokuviin. Jos Ilmola olisi keksinyt muuttaa aihettaan suuntaan tai toiseen, tulos olisi saattanut olla hyvinkin virkistävä. Nyt J.A.W.C. on lähinnä tylsä peliviritys, jonka ainoana vetonaulana on Wormsin asettaminen kolmiulotteiseen maailmaan. Pian sillä ei ole kolmedeetäkään tukenaan, sillä Worms 3 on vääjäämättä tulossa ensi jouluksi. Ja taitaa käydä niin, että moni ihminen valitsee silloin mielummin uuden Wormsin kuin J.A.W.C.:in.