| Liero |
| Tekijä(t) tai pelitalo |
MetsänEläimet |
| Arvosteltu versio |
1.33 |
| Lajityyppi |
Toiminta
|
| Lisenssi |
Ilmainen |
Laitteisto-
vaatimukset |
386, VGA-näytönohjain, 560 kt vapaata perusmuistia |
| Yhteenveto |
| Plussat |
- Vauhtia ja tunnelmaa
- Loistava pelattavuus
- Valtavasti aseita
- Ei lopu kesken
|
| Miinukset |
- Vanhahtava grafiikka
- Räpisevät äänet
- Bugisuus
|
|
|
Lisää tietoa tästä pelistä
Vuonna 1998 pieni tiimi nimeltä MetsänEläimet järisytti suomipelien maailmaa julkaisemalla pelin nimeltä Liero. Vuoden ajan pelistä virtasi myöskin tiuhaan tahtiin uusia versioita, joiden tulva äkisti loppui versioon 1.33. Monille tämä oli suuri pettymys, sillä Liero oli lyönyt itsensä todella yllättävässä mittaluokassa läpi suoraan suomipelien eliittiin.
Liero on iästään huolimatta säilynyt monien suosikkipelien listalla vielä vuosienkin jälkeen. Syitä ei tarvitse hakea kaukaa, sillä kaikki palaset ovat täysin kohdallaan. Pelaamisen riemua on hankala kuvata kun vauhtia piisaa ja taidoille on tarvetta. Pelin tekijät ovat kaiken lisäksi pitäneet Lieron ilmaisena, joka kyllä ansaitsee hatun noston ja kumarruksen. Kuka tahansa vähänkin ahneempi olisi näin loistavalla tuotoksella tienannut markan ja euron poikineen.
Taitoa vai Lieroa?
Mikä Lierosta sitten tekee niin upean pelin? DOS-ympäristö riivaa monia pelailijoita, ja yhtenä varsin turhauttavana asiana ilmaantuvat satunnaiset bugit. Toisinaan peli jumiutuu mitä ihmeellisimmissä paikoissa ja toistamiseen on pienoinen virhe peliä suljettaessa päättänytkin käynnistää koko koneen uudestaan. Grafiikat tai äänet eivät ole kovinkaan kummoisia, vaan pelistä suorastaan paistaa läpi pienellä budjetilla viilattu runko. Äänien räpinät tai pikselipuuron katselu ei kuitenkaan paljoa paina, kun koko pelin tukipilariksi muodostuu uskomaton pelattavuus ja tunnelma. Pelikentillä madot liikkuvat kuin unelma, eikä nappia tarvitse painaa kahta kertaa ja kirota: "Miksi mitään ei tapahdu?" Kun matojen liikutteluun pääsee mukaan, ne menevät juuri sinne minne haluaa, juuri miten haluaa, ja juuri niin nopeasti kuin vain sen osaa viedä. Nämä lierot eivät myöskään koskaan juutu mihinkään kiinni, eikä mikään tunnu hidastavan osaavan pelaajan toimintaa. Joskus jopa tuntuu kuin madot liikkuisivat paremmin kuin on itse ajatellut. Naurahduksien saattelemat uskomattomat temput eivät ole ollenkaan harvinaisia huippupelaajien joukossa, vaan jokainen peli on kuin taideteos.
Madosta mittaa
Pelikentät muodostuvat luolastoista, joissa on tuhottavaa maata ja järkkymättömiä kiviä. Kamppailun jälkeen maapuoli voi tietysti osoittaa pieniä puutteen merkkejä, mutta kivet pysyvät aina paikoillaan. Koska kentän voi koska tahansa kuitenkin randomoida uudestaan, eivät kamppailut pääse käymään pitkästyttäviksi. Asepuolesta Lierossa pitää huolen neljänkymmenen erilaisen paukkuraudan arsenaali. Näistä kumpainenkin mato voi mukanaan kerralla kantaa viisi, mutta pelikentälle ilmestyvät laatikot varmistavat sen, ettei alkuvarustelu välttämättä takaa voittoa. Sananlasku "itku pitkästä ilosta" kuvaa hyvin tilannetta, kun oma mato aivan vahingossa tipahtaa aselaatikon päälle ja huippupyssy lorahtaa kuin kankkulan kaivoon. Peliin on oivana lisänä laitettu myös köysi, ja Lierossa nimen omaan köyden käsittely voi varmistaa huonommastakin aseistuksesta huolimatta voiton. Taitava köysimies ei nimittäin juutu paikoilleen, kun ydinpommi lentää kohti, eikä taitava köysimies niin ikään nappaa kutiakaan kiinni toisen ampuessa minigunilla. Köydellä voi oman matonsa myös singota mitä ihmeellisimpien liikeratojen kautta täysin oikeille kielekkeille ja täysin oikeisiin onkaloihin.
Luonnollisesti hyvässä ammuskelupelissä huvi ei lopu pelkästään toisen lahtaamiseen, vaan mukaan on mahdutettu myös muita pelimodeja. Näistä mainittakoon esimerkiksi hippa ja lipunryöstö. Kovinkaan moni tuskin kuitenkaan näiden seurassa viihtyy, kun liipasinsormi syyhyää suurempia taisteluita. Peliä voi toki selkeästä options-valikosta muokata mieleisekseen, ja vaihdella voi niin veren ja bonusten määrää, kuin energiaa, matojen värejä ja tiettyjen aseiden poistamista käytöstä. Tässä tulee esille myös yksi seikka, joka lisää pelin mielenkiintoa. Laittamalla matojen energian mahdollisimman pieneksi ja poistamalla käytöstä kaikki massatuhoaseet, pelistä voi saada todella hermoja riipivän hiiviskelyottelun. ,==Kestää isältä pojalle==
Lieron editorista ei ole mainittavaa iloa, varsinkin kun omatekemillä kentillä on tapana kaatuilla. Jos kuitenkin kenttien editoimiseen on hinkua, löytyy netistä useitakin Lieroon tehtyjä massiivisia editoreita. Näillä saa jopa aikaan jälkeä, jota Lierossa ei olisi ikinä uskonut näkevänsä. Lisäksi netistä löytyy fanien tekemiä muunnelmia (conversions) Lierosta, erilaisia äänipaketteja, kokonaan loppuun asti viilailtuja hahmoja, sekä grafiikka- ja palettimuunnelmia. Tavallaan Lieron kehittämistä ei siis olla lopetettu, vaikka MetsänEläimet ei olekaan antanut kuulua itsestään mitään vuosiin. Liero on yksi niistä peleistä, joita voi pelata häpeämättä vielä vuosienkin jälkeen täydellä innolla. Tunnelmaan ja oikeaoppiseen toimintaan ei ajan hammas pure, vaikka grafiikat ja äänet eivät nykystandardeja enää noudattaisikaan. Tällaiseen suoritukseen on kenen tahansa vaikea pystyä, mikä tekeekin Lierosta entistäkin merkittävämmän pelin suomipelien historiassa.
