Arvostelu:Miniwar

Miniwar
Tekijä(t) tai pelitalo	Jussi Aittoniemi
Arvosteltu versio	1.26
Lajityyppi	Toiminta
Lisenssi	Ilmainen
Laitteisto- vaatimukset	386:lla pärjää, mutta Pentiumia suositellaan.

Yhteenveto
Plussat	Paljon aseita Nelinpeli on hauskaa Rullaa kivikautisella koneellakin
Miinukset	Käsittämättömän kauheat grafiikat Äänet heikkolaatuista tavaraa Epäselvät valikot Runtime erroreita nopeilla koneilla

Lisää tietoa tästä pelistä

Suomipelit.com julkaisi Miniwarin ilmaisversiona joulukuussa 2008. Kokoversio sisältää uusia aseita ja tasogeneraattorin. Pelin on testattu toimivan DOS-emulaattori DOSBoxissa (v0.72). Jos Miniwar alkaa heti käynnistyksessä valittamaan jotakin Runtime error 200:sta, täältä löytyy asiaan korjaus Fix for Borland Pascal. Ongelman aiheuttaa ohjelmointikieli Pascalin eräs bugi, joka estää Miniwaria käynnistymästä nykyaikaisilla, nopeilla koneilla. Näin saat päivityksen toimimaan: kopioi tppatch.exe samaan kansioon miniwar.exe:n kanssa. Sitten suoritat ohjelman komentorivillä "tppatch miniwar.exe", ja pelin pitäisi lähteä pyörimään. Miniwar on vanha peli. Sille ei ole muodostunut uusia ongelmia ajan kuluessa toisin kuin useimmille muille vanhoille peleille, vaan Miniwaria vaivaavat edelleen ne samat ongelmat, jotka olivat läsnä jo pelin julkaisupäivänä vuosia sitten. Näihin luettakoon yleinen sutaistunoloisuus, heikot äänet ja grafiikat sekä todella hämmentävät valikot. Kuin kuorrotuksena kaiken päälle Miniwar on edelleen sharewarea ja euroissa pelin hinta lähenee seitsemää. Se alkaa todellakin olla liikaa tämän kokoluokan pelistä. Vaan älkää antako kaikkien haukkujen hämätä, sillä kavereiden kesken Miniwar on taistelupeli vailla vertaa.

Pikkumiehet sotapolulla

Silmitön räiskiminen on Miniwarin yksinkertainen mutta tehokas idea. Pelissä keskenään taistelevat kahdesta neljään pikkumiestä, taisteluareenoinaan kuvaruudun kokoiset mielikuvitukselliset kentät. Kyse ei ole deathmatchista, eli fragien määrä ei kisaa ratkaise. Sen sijaan pikku-ukkeleilla on mielettömät suojakilvet ja luotiliivit kaikelle harmilliselle pommeista laseriin. Miehet eivät kuitenkaan ole mitään kuolemattomia, mutta aika paljon elinvoimaa heillä joka tapauksessa on. Seuraa yllin kyllin veristä taistelua, ja tason voittaja onkin viimeinen mies elossa.

Taiston alussa pelaajilla on vain yksi ase, jokin ritsa-tyyppinen säälittävä pikkuprutkutin. Niiden kanssa toisen likvidoiminen kestäisi päiviä ja rapiat päälle, mutta onneksi taivaalta sateleekin asevahvistuksia. Bokseista löytyy satunnainen ase ja satunnainen määrä kuteja, joten jännitys pysyy viime hetkeen asti huipussaan. Miniwarin aseet ovat mukavia sekä useimmiten mielenkiintoisiakin tuttavuuksia. Hyvä esimerkki pelin oudoimmista aseista on pieru. Montako kertaa tietokonepelien historiassa pierua on käytetty aseideana räiskintäpeliin? Eipä taida kovin usein niin tapahtua. Tekijöiden kekselijyydestä viestii toinen mielenkiintoinen tuttavuus, niin sanottu plasmaseinä. Sarjatuliaseita halajaville kerrottakoon, että kyllä kaikki konarit ja singot Miniwarista löytyvät.

Vaikka aseet ja Miniwarin perusidea ovat todella hyvä lähtökohta nopeatempoiselle räiskintäpelille, pikku-ukkeleiden ohjattavuudessa on kämmäilty niin paljon että melkein itkettää. Ensinnäkin, hyppääminen ei onnistu kunnolla ja sitä ei siis voi tehdä samaan aikaan kun juoksee, vaan pinkomiseen on pistettävä hetkittäinen tauko. Ukkelit juoksevatkin aivan liian kovaa ja ilmanvastus puuttuu täydellisesti, joten ilmassa voi liidellä ties minne. Fysikaalisuudesta vielä sellainen juttu, että ukkelit eivät hetkahda paikaltaan mihinkään, vaikka kuinka singon kuti räjähtäisi aivan millimetrin naamasta. Vain aseen laukaiseminen potkaisee. Pientä vaivaa tekijöiltä olisi halunnut tämän ohjaustuntuman edestä odottaa, mutta ei. Siinä olisi kyllä mielettömästi korjailtavaa.

Verta kuin saavista kaatamalla

Miniwarin grafiikka on niin karua, että jopa prekambrinen Pong pärjää Miniwarille näyttävyydessä. Ohjattavat pikkumiehet totisesti ovat pikkumiehiä, sillä yhteen tyyppiin on käytetty ruhtinaalliset seitsemän samanväristä pikseliä. Kun vielä lisätään, että Miniwarin kentät ovat 320*200 -resoluutioisia .pcx-tiedostoja, joista 99% on täydellisen kädettömästi piirrettyjä ja viidessä sekunnissa valmistettuja, niin siitä alkaa totisesti grafiikka olemaan kaukana. Valikotkin ovat sekavia. Jussi Aittoniemen, Miniwarin tekijän, kuuluisi jaella menuista selvinneille t-paitoja "Miniwarin valikot - I survived" -tekstein varusteltuna. Ainoat "taiteelliset" yksityiskohdat Miniwarissa ovat aseiden ikonit, taivaasta satelevat aseboksit ja vallattomasti vuodatettava veri. Sen saa väännettyä joko olemattomiin tai sitten kirjaimellisesti lentämään niin, että peli alkaa etäisesti muistuttaa Mortal Kombatia.

Äänipuolella ollaan piirun verran korkeammalla tasolla kuin grafiikassa. Ääntä ja musiikkia piisaa, mutta eniten niissä häiritsee äänenlaatu, joka on aikamoisen välttävä. Jotenkin tuntuu, että ne olisi ripattu jostakin, ja tunnetta vain kasvattaa Miniwarin valikkomusiikki joka on nyysitty suoraan noin viiden vuoden takaisesta Little Big Adventure 2:sta. Vaikka Aittoniemi ja kumppanit olisivatkin syyllistyneet rippaukseen, äänet parantavat pelikokemusta huomattavasti. Laatuongelmista huolimatta Miniwarin musiikit ovat hyvää, joskin lyhyttä kuunneltavaa. Laserpyssyn ääni on mukavasti liioiteltu.

Miniwar on kelpo peli, jos ei erehdy ajattelemaan mitään. Kolme pelikaveriakaan ei olisi pahitteeksi, koska Miniwarhan on nimenomaan moninpeliräiskintä. Ja hauskaahan se on moninpelinä, tosin vielä hauskemmaksi sen olisi saanut pienellä yrityksellä. Pelin äärimmäisen rumaa yleisilmettä olisi saanut ehostettua aivan millä tahansa keinolla sekä ääniin olisi voinut hieman enemmän satsata. Miniwarin tekninen vaatimattomuus tosin takaa sulavat pelikokemukset jopa 386:lla, mutta nopeat Pentiumit sun muut vastaavat ovat runtime erroreihin tuomitut. Myös sellainen seikka, että Miniwar on sharewarea, on suorastaan päätä puistattavaa. Miten ihmeessä kukaan voi pyytää tällaisesta pelistä seitsemän euroa rekisteröimismaksua kun rahanvastineeksi saa vain lisäaseita?