Arvostelu:Orvelot

Orvelot
Tekijä(t) tai pelitalo	Jukka Kokkonen Kotisivu
Arvosteltu versio	0.97a
Lajityyppi	Strategia
Lisenssi	Ilmainen
Laitteisto- vaatimukset	120 MHz prosessori

Yhteenveto
Plussat	Paljon tehtävää Muokkaantuva pelimaailma Kaikki asukkaat yksilöitä
Miinukset	Karun näköinen Turhan hiljainen Vaikea oppia Keskeneräinen Tylsä yksinpelinä

Lisää tietoa tästä pelistä

Orvelot on peli, jonka nimi ei kerro mitään. Kyseessä on eräänlainen kaupunginrakentelun, valtakunnan johtamisen sekä sotastrategian yhdistelmä, jossa pelaaja asetetaan piskuisen kylän johtoon. Tästä kylästä olisi sitten tarkoitus kehittää suuri ja loistava kaupunki, jonka asukkaat ovat onnellisia, aarrekammiot täynnä kultaa, hopeaa ja jalokiviä sekä aitat pullollaan viljaa. Erikoisen pelistä tekee jo se, että jokainen pelimaailman asukki on erillinen olento, jolla on ikä, onnellisuusaste sekä sukupuoli. Alussa oleva alle kahdenkymmenen asukkaan maanviljelysyhteisö ei vilinällään huimaa, mutta kun asukasluku lähentelee jo kolmeasataa alkaa vilske ruudulla olla jo melkoista. ,==Alussa oli suo, kuokka ja 16 Jussia==

Alussa pelaaja saa siis haltuunsa 16 asukkaan tuppukylän. Kylää olisi sitten tarkoitus kehittää, ja ensimmäinen askel on uusien peltojen raivaaminen. Kaikki rakentaminen vaatii rahaa, ja sitähän saa verottamalla. Mikäli veroprosentti on liian korkea, syntyy korruptiota joka vähentää kaupungin kassaan kilisevien kolikoiden määrää. Lakitupia rakentamalla korruptiota saa vähennettyä. Suurin osa rakennuksista vaatii rahan ja metsistä kerättävän puun lisäksi myös kiveä, jota louhitaan kaivoksista. Kaivoksia on kolmea tyyppiä, kivikaivoksia, metallikaivoksia sekä jalokivikaivoksia. Kivikaivokset tuottavat luonnollisesti kiveä, metallikaivoksista saadaan joko rautaa, hopeaa tai kultaa ja jalokivikaivokset puolestaan tuottavat timantteja. Kultaa, hopeaa ja jalokiviä tarvitaan vain hienoimpiin temppeleihin, mutta rautaa käytetään yleisesti aseiden, työkalujen ja joidenkin rakennusten raaka-aineena.

Nälkäiset kansalaiset vaativat tietysti ruokaa, ja jos siitä tulee kovinkin suuri puute, tuppaavat kyläläiset kapinoimaan. Pelloista kerättävä vilja ei pelkkinä jyvinä tietysti mitään parasta ruokaa ole, ja kansan tyytyväisyyttä lisää suuresti jauhoiksi ja mielellään leiväksi asti valmistettu vilja. Viljan lisäksi tarjolla on myös metsissä vaeltelevia riistaeläimiä. Jokien tai järvien rannalle voi myös pykätä kalastustupia, jotka tuottavat kalaa. Suomessa niin kovin tuttu lyhyt kasvukausi ei ole tietään peliin asti löytänyt, vaan pellot antavat parhaimmillaan kolmekin satoa vuodessa.

Laajeneva valtakunta tarvitsee tietenkin myös omat lait. Mitään kovin hienoja lakikokoelmia ei pääse luomaan, vaan lakivalikosta yksinkertaisesti ruksataan halutut vaihtoehdot. Valittavat lait ovat kannibalismi, vankien otto, syntyvyyden säätely, kapinallisten hirttäminen, vihollisen vauvojen säästäminen sekä vetäytymiskielto. Kaikista laeista on sekä hyötyä että haittaa. Kapinallisten hirttäminen esimerkiksi on toimiva tapa kapinan kukistamiseen, mutta lisää jossain määrin tyytymättömyyttä. Eivätpä hirsipuutkaan ole täysin ilmaisia.

Ehkä yksi pelin hienoimmista ominaisuuksista on muokkaantuva pelimaailma. Metsien jatkuva hakkaaminen aiheuttaa lopulta niiden häviämisen, ja jokien ja järvien muuttuminen voi upottaa suurenkin sivilisaation. Myös metsän eläinten jatkuva metsästys verottaa elukoitten määrää, mutta rauhassa lisääntyvät eläinkannat kestävät satunnaista metsästelyäkin. ,==Sota ja rauha==Vaikka sodankäynti on mahdollista, ei se ole pääasia. Sen sijaan rauhanomainen laajeneminen, sekä kaupankäynti on asetettu etusijalle. Kaupankäynti on melko yksinkertaista. Kun joku ehdottaa pelaajalle kauppaa, hän joko hyväksyy tai hylkää ehdotuksen. Jos ehdotus hyväksytään, niin silloin molempien kylien asukkaat kärräävät toisilleen vaihdettavat tavarat. Tämä ei tapahdu automaattisesti, vaan pelaaja saa itse huolehtia siitä. Tietenkin kaupankäynnissä on mahdollista myös huijata, ja ilkeämielinen johtaja voikin jättää kauppatavarat viemättä, ja kerätä vain toisen osapuolen tuomat tavarat. Tämä ei tietenkään ole suotavaa, ja ainakin tietokonepelaajalla on aina tapana julistaa sota kaupoissa petkuttaneelle.

Niinkin onnettomasti voi päästä käymään, että pelaajan oikeamielinen kansa ajautuu sotaan. Silloin ei auta muu, kuin lähettää kansalaiset hakemaan asevarastoilta itselleen miekkoja, ja valmistautua tuhoamaan vihollinen. Kovin yksityiskohtaisesti ei sotatoimia pääse johtamaan, kunhan käskee sotilaiden hyökätä tai vartioida jossain. Hyökkäysten torjuminen on paljon yksinkertaisempaa, mutta pitemmän päälle melko riskialtista. Kuolleiden sotilaiden aseita kun ei saa takaisin, eikä uusia aseitakaan valmistu kuin vain kerran vuodessa.

Mainiona lisänä pelissä on myös sotilaiden eri kokemusasteet. Pitkään sodassa selvinnyt konkari saa pikkuhiljaa lisää kokemusta, ja oppii aina vain paremmaksi sotilaaksi. Jos saman armeijan onnistuu pitämään koossa taistelusta toiseen, saa itselleen pian hyvinkin voimakkaan armeijan. Toisaalta sotilaita ei kannata pitää koko aikaa aseissa, sillä se sitoo arvokasta työvoimaa. Kaiken lisäksi mikäli jollekin sotilaista tulee yllättäen halu kapinoida, on hänellä aseet valmiiksi kädessä.

Sotimisesta ei oikeastaan ole kovinkaan paljoa hyötyä, paitsi lähinaapureita vastaan taisteltaessa. Pitkien matkojen taakse hyökkääminen on hankalaa, eikä kukistetusta vihollisesta saa oikein mitään hyötyä. Naapurikansojen tuhoaminen sen sijaan voi olla hyvinkin palkitsevaa pelaajan saadessa asukkailleen toisen valmiin, joskin sodan jälkeen melko tyhjän, kylän käyttöönsä. Ihmispelaajaa vastaan sodittaessa voi toki sopia jonkunlaisista sotakorvauksista tai muista vastaavista järjestelyistä, mutta tietokonetta vastaan tahkotessa jää tällaiset hienoudet kokematta. ,==Yksin ja yhdessä==

Tekoälyn taidot eivät päätä huimaa. Tokihan konepelaajat rakentavat ihan mallikkaita kyliä, ja kyllähän ne sotiakin tuntuvat käyvän. Monia puutteita kuitenkin löytyy. Ensinnäkään tietokone ei osaa hyväksyä mitään pelaajan ehdottamia kauppoja. Ja jos pelaaja joskus jotain tietokonepelaajan kanssa vaihtaa, tulee esine jättää prikulleen kylän viereen, tai muuten kone ei osaa hakea sitä. Laajentumisvauhdissaan tietokone häviää armotta pelaajalle. Kaiken kukkuraksi sodassa tietokone häviää lähes aina ihmiselle. Ei siis ihmekään, että Orvelot on paljon suurempaa hupia ihmispelaajan kanssa. Saman koneen ääreenkin mahtuu peräti viisi pelaajaa, joskin se alkaa olla jo aika hankalaa. Myös verkkopelimahdollisuus on mukana, mutta kyseisen pelimuodon ohjeistus puuttuu lähes täysin.

Minkäänlaista yksinpelikampanjaa pelissä ei ole. Ei edes yhtä ainutta tehtävää. Itse asiassa pelissä ei ole ensimäistäkään tavoitetta, jonka pelaaja voisi täyttää. Ainoaksi hommaksi jää loputtomissa satunnaisgeneroiduissa kentissä oman kaupungin rakentaminen. Ennen pitkää homma alkaa maistua puulta, ja vielä laholta sellaiselta. Omiaan lisäämään pelaajan tietämättömyyttä omista tavoitteistaan on se, että kukistetut viholliskansat aloittavat pelin alusta uudella 16 asukkaan kylällä. Peliä ei siis saa loppumaan silläkään, että kaikki viholliset tuhoutuvat. Myöskään peliä ei voi hävitä, vaan oman kylän tuhouduttua voi uusi 16 asukkaan joukko jatkaa eloaan vanhan kylän raunioiden liepeillä, ja ottaa aikanaan kylän uudelleen käyttöön. ==Karua menoa==Grafiikkapuolella peli on ajastaan todella pahasti jäljessä. Toki yksinkertainen ulkoasu takaa pelin nopean pyörimisen, mutta ei se silti riitä perusteeksi pelin karulle grafiikalle. Mukana oleva 3D-moodi on lähes käyttökelvoton, sillä se on äärimäisen epäselvä. 2D-moodi antaa tapahtumista paljon paremman kuvan, ja se on kaiken lisäksi paljon siistimpikin.

Äänipuoli ei sekään ole mitenkään erityisen loistava. Pelissä ei ole käytännössä ääniä olenkaan, mitä nyt muutamia surkeita piippauksia ja klikkausääniä. Edes taustamusiikkia ei löydy. Kaikenlainen viimeistelemättömyys paistaa muualtakin läpi. Ohjeet ovat varsin keskeneräiset. Suuri osa ohjeista on kokonaan kirjoittamatta. Kovin suurta vaivaa tuskin ohjeiden kirjoittaminen tuottaa, joten pelin julkaiseminen näin keskeneräisenä on hieman oudoksuttavaa.

Vaikka Orvelotissa toki on puutteitakin, eivätkä grafiikat aivan nykytasolla olekaan, on se silti ihan pelattava kokemus, ainakin jos onnistuu saamaan kaverikseen toisen ihmispelaajan. Tietokonepelaajien diplomaattiset taidot eivät päätä huimaa, ja konepelaajien kanssa pelaaminen onkin aika rajoittunutta. Todellisille strategiapelien suurkuluttajille peli on varmasti loistavaa viihdettä, mutta muiden ei sitä kannata välttämättä kokeilla.