| Yhteenveto |
| Plussat |
- Kunniapisteet
- Yksi kekseliäs kenttä
|
| Miinukset |
- Toistaa itseään
- Liian vähän pelattavaa
- Heikkolaatuinen alkudemo kasvattaa paketin kokoa
|
|
|
Lisää tietoa tästä pelistä
Tulevaisuudessa ihmiskunnalla ei mene kovin kaksisesti. Jostain kumman syystä rakas aurinkomme otti ja räjähti. Nyt ihmiskunnan viimeinen toivo kylmässä avaruudessa selviytymiseksi on epämääräinen siirtokuntahanke. Juuri kun kaikki alkoi olla melkein kunnossa, ilmestyi jostain pari triljoonaa muukalaishirviötä ihmiskuntaa kiusaamaan. Näin synkkää tarinaa kertoo Alien Phobia III, joka jatkaa pelisarjan aiemmistakin osista tutuksi tulleella räiskintäpainotteisella linjalla. Aiemmista osista poiketen peliin on yritetty sisällyttää nykyään kovassa huudossa oleva hyvä juoni, tosin vaisulla menestyksellä.
Muukalaisvihaa
Perusidea on säilynyt samana kuin pelisarjan aiemmissakin osissa. Pelaaja heitetään yksin keskelle pienehköä pelialuetta torjumaan päälle hyökkäävää tuhatpäistä muukalaislaumaa. Yksi oleellinen ero kuitenkin on aiempiin osiin verrattuna. Tällä kertaa soturia ei odotakaan varma kuolo, vaan tarkoituksena on surmata loppumattomalta tuntuvan muukalaisvirran vihoviimeinenkin epäinhimillinen peto. Tämähän hoidetaan tietenkin erilaisia toinen toistaan tuhovoimaisempia tuliaseita käyttäen. Perusaseena pelaajalla on loppumattomilla ammuksilla varustettu rynnäkkökivääriä muistuttava ase. Lisäksi pelistä löytyy silloin tällöin kentälle ilmestyvinä lisäaseina räjähtävät luodit, sirpalekranaatinheitin ja liekinheitin. Pelaajan avuksi saattaa ilmaantua myös paikalle vakuuttavan tuhovoimaisia pommi-iskuja kutsuva laite, sekä automaattinen konekivääri, joka ammuskelee ammusten loppumiseen saakka. Erittäin hyvä asia on se, että eri aseet tehoavat eri tavalla eri vihollisiin. Esimerkiksi liekinheitin on äärimmäisen tehokas kaikkia tavallisia hirmuja vastaan, mutta paksupanssarisia Brontoksia vastaan sillä ei tee mitään. Ainut ase, jolla Brontoksen saa helposti tapettua on räjähtävät luodit, jotka eivät puolestaan ole niin hyviä tavallisia muukalaislaumoja vastaan.
Mielenkiintoisena uudistuksena sarjan aiempiin osiin nähden on se, että kenttä ei enää olekaan tyhjä areena. Kentistä löytyy usein jonkinlaisia esteitä, ja onpa joissakin kentissä jopa konekivääripesäkkeitä, joilla muukalaisten lahtaaminen sujuu melkoisen nopeasti. Kentät tosin ovat kuluneet pelkiksi tyhjiksi areenoiksi taistelun loppuun mennessä, sillä muukalaiset sekä aseiden ammukset kuluttavat kaiken irtaimiston äkkiä olemattomiin. Valitettavasti kenttäsuunnitteluun ei ilmeisesti ole paneuduttu kovinkaan pitkäksi aikaa. Ainoastaan ensimmäisen kentän muurinpuolustus eroaa jotenkin tavallisesta areenalla räiskinnästä.
Kaikkia pelin tasoja ei ole pakko läpäistä, sillä eteneminen tapahtuu keräämällä kunniapisteitä. Jokaisesta pelikerrasta saa aina tietyn määrän pisteitä. Myös silloin kun epäonnistuu tason suorittamisessa, saa pisteitä, vaikkakin vain vähän. Kentän läpäisemisestä saa luonnollisesti paljon enemmän kunniapisteitä. Uusien kenttien aukaisemiseen tarvitaan aina tietty määrä kunniapisteitä. Koska vanhoja kenttiä voi pelata uudestaan ja uudestaan, voi viimeiseen kenttään teoriassa päästä, vaikkei suorittaisi yhtään tehtävää. Toki tähän menee melko paljon aikaa. Kenttien aukaiseminen kunniapisteillä on aika hyvä idea, sillä nyt pelaajan ei tarvitse jäädä jumiin, vaan tämä voi kerätä kunniapisteitä myös aikaisemmista kentistä, ja ohittaa ylivoimaisen vaikeat kentät.
Muukalaisia pelistä löytyy useampaa sorttia. Pienimmät vipeltäjät ovat jonkinsorttisia loisia, jotka pelaajaa nopeampina ovat ehkä pahin uhka soturin terveydelle. Lisäksi mukana on myös omituisia etäisesti liskoa muistuttavia isopäisiä otuksia, kovakuoriaisen tapaisia nopeita ötököitä sekä suurikokoisia Brontoksia. Näitä kaikkia tulee pelaajan kiusaksi suunnattomat määrät. Yleensä pelaajan surmattavaksi tulee yhdessä kentässä vähintään tuhat muukalaista, eikä kaksituhatta hirviötäkään niin kovin kaukainen luku ole.
Hupia koko perheelle
Phobia kolmosessa on pyritty piristämään peliä tunkemalla tiukan toiminnan sekaan myös runsaasti huumoria. Jo alkuvalikko pyrkii olemaan humoristinen "hauskoilla" valikoiden nimillään. Valitettavasti tämä vain sotkee pelaajan, ja oikean valikon löytäminen voi olla työn ja tuskan takana. Valikoiden toiminnassa on muutakin valittamisen aihetta. Tallennusvalikko esimerkiksi on hyvin epäkäytännöllinen. Tallennus- ja latauspainikkeet ovat samassa valikossa, josta aiheutuu se, että pelaaja saattaa epähuomioissaan ladata pelin tallentamisen sijasta. Kaiken kukkuraksi ruudun ylälaidassa pyörii siirtokunnan virallisia tiedonantoja, jotka ovat yrittävät olla hauskoja. Niitä jaksaakin katsella melkein puoli minuuttia, ennen kuin niihin kyllästyy täysin.
Koska peli on 80 megatavun kokoinen jättiläinen, voisi kuvitella pelistä löytyvän jotain todella hienoa. Valitettavasti näin ei ole, vaan suurin osa tuosta valtavasta koosta on käytetty pelin epäselvään alkuvideoon. Videon kuvanlaatu on aika heikko, ja lisäksi taustalla pyörivä pelin juonen selostava kertojaääni on niin epäselvä, että juoni jää tarkemmilta osin arvailun varaan. ,==Opi se itse==
Pelin jatko-osalta odottaisi luonnollisesti ainakin grafiikkapäivitystä edellisosaan verrattuna, mutta tässä tapauksessa se on jäänyt hyvin köykäiseksi. Ulkoasua ei ole paranneltu juurikaan, ja lisäksi grafiikka on hieman rosoisempaa kuin Phobia kakkosessa. Silti laitteistovaatimuksia on onnistuttu hivuttamaan ylöspäin. Äänipuolella peli ontuu pahasti. Aseiden äänet ovat omituista hyrinää. Voisi nyt kuvitella, että massiivisen kokoisesta konekivääristä lähtisi edes vähän ääntä, mutta sekin pitää vain pienenpientä säksätystä. Muukalaisten vikinät ovat tuttua huttua. Äänipuolta ei löydy omaperäisyyden häivääkään. Musiikkikin on jätetty vain hiljaisen taustamusiikin osaan. Yllättävänä ratkaisuna pelistä on jätetty ohjeet pois. Nyt ruudun alalaidassa vilisevien numeroiden käyttötarkoitus jää arvailun varaan. Ohjeiden poisjättämiselle ei ole mitään järkevää syytä, tosin eipä niitä näin yksinkertaisessa pelissä paljoa tarvitsekaan.
Kokonaisuutena Alien Phobia III on melko mitäänsanomaton peli. Peli toistaa jatkuvasti itseään. Jos tehtävissä olisi ollut muitakin tavoitteita kuin kaikkien muukalaisten raaka surmaaminen, olisi peli saattanut kiinnostaa pitempään. Nyt ainoaksi edes hitusen omaperäiseksi tasoksi jää pelin ensimmäinen kenttä.
