Arvostelu:Porrasturvat - Stair Dismount

Porrasturvat - Stair Dismount
Tekijä(t) tai pelitalo	Secret Exit Kotisivu
Arvosteltu versio	1.0.3
Lajityyppi	Arcade
Lisenssi	Ilmainen
Laitteisto- vaatimukset	400 MHz prosessori ja OpenGL-tuella varustettu näytönohjain

Yhteenveto
Plussat	Omaperäinen idea Fysiikkamoottori Erilaisia tönäisemismahdollisuuksia paljon Kaatuminen on näyttävää
Miinukset	Kyllästyminen iskee vääjäämättä Peli-idean potentiaalia ei ole hyödynnetty Kuvakulmissa mättää jokin Ankea musiikki

Lisää tietoa tästä pelistä

Porrasturvat sai oikeastaan aika yllättäen uuden version, numeroltaan 1.0.3, elokuussa 2005. Tämä Suomipelit.com -arvostelu on laadittu versiosta 1.0.2. Skenaario kadulla: epäonninen henkilö tyrkätään pitkät portaat alas. Hän vyöryy ne kovalla vauhdilla ja kolhuja keräten. Alastulo on perin pahannäköinen, kaatuja voihkaisee lukuisia kertoja portaita väkivaltaisesti laskeutuessaan. Tilanteen silminnäkijät kauhistelevat tapahtunutta. Paikalla on myös pullonpohjarillit omistava nörttipoika, jota muutamat katselevat paheksuen. "Öhöhö, tuo oli ainakin 80 000 pointsin mällääminen", hän ölisee.

Jos jokainen portaissa kaatuneen nähnyt käyttäytyisi yllä esitetyn kärjistetyn esimerkin tavoin, pelit kuten Porrasturvat - Stair Dismount kiellettäisiin varmaankin vauhdilla. Onneksi näin ei kuitenkaan ole, ja kansa on vapaa kokeilemaan tAAtin erikoista kaatuilupeliä. Idea on omalaatuinen, hieman vinksahtanutkin, mutta sehän vain lisää Porrasturpien viehättävyyttä. Kunhan ei itse vinksahda.

Supersankari pinteessä

Legendaarinen supersankari Spector on pulassa. Hän on yllätyksekseen huomannut, että hän ei pysty vähentämään veroistaan kaupungille rikollisjahtien aikana tekemiään tuhoja, ellei hän pysty todistamaan, että toiminnassa hän on aiheuttanut myös itselleen huomattavan määrän vahinkoa. Supersankarimaisesti Spector on huippukunnossa sekä täysin ruhjeeton, joten asialle on pikaisesti tehtävä jotakin. Spector löytääkin tarkoitukseensa mainiosti sopivan portaikon, ja kiivas todistaminen voi alkaa.

Porrasturvat -pelin idea on tässä muutaman kerran tullut esille, eli sätkynukkemaisen Spectorin tönäiseminen portaita alas tavoitteena suuri pistemäärä. Peli ei olisi välttämättä kaivannut minkäänlaista johdantoa kaatuilun aihepiiriin, mutta tieto, että pitkiä portaita tulee alas supersankari, saattaa rauhoittaa joitakin ihmisiä. Porrasturvissa huippupisteitä tavoitellaan kolmella keinolla. Ensinnäkin pelaaja on vapaa päättämään Spectorin tönäisysuunnan. Tämä suunta on mahdollista vääntää mielensä mukaan vaikkapa ylös- tai alaspäin. Toiseksi pelaaja vaikuttaa sätkymiehen tuuppaisemisvoimakkuuteen, ja kolmanneksi tönäisy on mahdollista kohdistaa yhteen kolmestatoista Spectorin ruumiinosasta. Pisteitä ropisee, jos ruumiinosat osuvat portaikkoon tai maahan. Toisista osista irtoaa enemmän pisteitä kuin toisista, esimerkiksi pää ja kaula ovat tärkeitä pisteidentulolähteitä. Ruumiinosan hetkellinen punaiseksivalahtaminen havainnollistaa hyvin, mitkä osat osumia. Mieleiset lähtöasetukset valittuaan pelaaja siirtää huomionsa tykyttävään tönäisyvoimakkuusmittariin, ja valitulla kohdalla läimäistään välilyöntiä tai vaihtoehtoisesti hiirellä dismount-nappulaa, jolloin Spector lähtee vyörymään.

Porrasturvat onkin tavallaan pelin sijasta kaatumissimulaattori, koska pelaaja ei pääse juuri vaikuttamaan ruudun tapahtumiin asetuksien rukkaamisen jälkeen. Toki esimerkiksi tönäisysuuntaan pääsee vaikuttamaan tarvittaessa todella tarkasti, asteen kymmenesosan tarkkuudella, mutta dismount-nappulan jälkeen pelaaja ei voi muuta kuin pällistellä. Porrasturpien ällistyttävä fysiikkamoottori varmistaa kuitenkin, että pällistely, jota harrastetaan paljon Porrasturpia pelatessa, ei ole tylsää. Pelin fysiikka elää aivan kuin omaa elämäänsä, ja ketjureaktion käynnistämisnapista se päästetään valloilleen. Porrasturpien fysiikkamoottorin nerokkuus näkyy parhaiten uloimpiin ruumiinosiin kohdistetuilla tönäisyillä. Ne aiheuttavat hulvattomia kaatumisia. Lisäksi moottorin yllättävyys on suuri. Jos juuri toteutettu kaatuminen ei tuonut pisteitä, tönäisysuunnan vaihtaminen asteella saattaa tuoda niitä tuhatmäärin enemmän. Dismount-nappia painaessa ei tosiaankaan tiedä, mitä tilaa.

Yllätyksellisyys onkin yksi Porrasturvat -pelin ratkaisevista koukuista. On täysin mahdollista, että Spector pudotessaan osuukin yhden pikselin kokoiseen bugikohtaan, joka sysää hänet uskomattomalle ilmalennolle. Itsekseen sykkivän voimakkuusmittarin vuoksi tämä on harvinaista, mutta ei mahdotonta. Ikävämpää onkin sitten se, että hetken pelaamisen jälkeen Porrasturpien kaksitoista-askeleinen portaikko alkaa tuntua ärsyttävän pieneltä ja ahtaalta pelialueelta. Siksi olisi ollut loistavaa, jos tAAt olisi kehittänyt erikoista peli-ideaansa hieman pidemmälle. Innokkaat Spectorintuuppijat olisivat varmasti mielellään tönineet sätkynukkemiestä alas kapeita, mutta pitkiä puistonportaita, tai kenties tiukkakäänteistä kierreportaikkoa.

Kuvakulmista ylimääräistä päänvaivaa

Porrasturvat -peliä voi pelata ongelmitta koskemattakaan näppäimistöön, mutta tietyt pikanäppäimet ovat tärkeitä pelaamisen sujuvuuden kannalta. Esimerkiksi kuvakulmia on rasittavaa lähteä veivaamaan hiirellä. Löytyypä näppäinyhdistelmistä mukava lelutoiminto, jolla voi tauon (pause) aikana hypätä ajassa hetken eteenpäin. Putoamisen hidastaminen on siis mahdollista. Pause-tilaa voi vielä maustaa vaihtelemalla kuvakulmia, mikä tuo mieleen - vaikka kuinka panisi vastaan - Matrix-elokuvan.

Näppäintoiminnot ovat siis kunnossa, mutta samaa ei oikein voi sanoa Porrasturpien kuvakulmavalinnoista. Peli tarjoilee kymmenen kuvakulmaa, joista arviolta yksi on käyttökelpoinen, mikäli tosissaan haluaa pelata, eikä vain leikkiä. Parhaimmillaan eri kuvakulmat antaisivat avaran kuvan pelikentän tapahtumista sekä helpottaisivat pelaamista, mutta tAAtin pelissä kuvakulmat tekevät päinvastoin. Ne lähes poikkeuksetta peittävät tärkeimmät tapahtumat portaikossa, ja tekevät Porrasturpien pelaamisesta paikoin tuskallisen sekavaa. Hyvä esimerkki sekavuudesta on se, että usein on vaikeaa hahmottaa, sijaitseeko tönäisysuunnan nuoli Spectorin etu- vai takapuolella. Usein seurauksena on sätkynuken tuuppaiseminen väärään suuntaan, eli tasaiselle alustalle. Tulos on naurettavat muutama tuhat pistettä sekä rumaa kielenkäyttöä. Kyse on suhteellisen pienestä asiasta, mutta turhautumista se aiheuttaa kaikesta huolimatta. Porrasturpien kuvakulmissa on vielä yksi häiritsevä piirre. Itse kuvauspiste tuntuu aina olevan joko liian lähellä tai liian kaukana. Ei voi muuta kuin sanoa, että pelin kuvakulmissa on pakko olla jotakin vikaa, kun haukkumista riittää. Kamerakulmien vaivaisuutta tAAt lievittää manuaalisesti ohjailtavalla kameralla. Se pohjautuu valmiisiin kuvakulmiin, mutta kuvaussuuntaan voi vaikuttaa. Valitettavasti tämäkin ominaisuus jää useimmiten pelkäksi kuriositeetiksi, koska muokkaamaansa kamerakulmaa ei saa tallennettua mitenkään. Siispä kamera heilahtaa entiseen suuntaansa, kun ei enää jaksa pitää M:ää pohjassa.

Näyttävyyttä ei-näyttävyydellä

Porrasturvat -pelin kolmiulotteinen pelikenttä on kaukaiseen horisonttiin jatkuva tasainen alue, jonka keskelle on pystytetty kaksitoista-askeleinen ei-mihinkään vievä portaikko. Herra Spector seisoo tuon portaikon huipulla. Taivas on sysimusta, mutta kuitenkin jostain heijastuu tarpeeksi valoa, jotta dynaamiset varjot piirtyvät maahan. Lisäksi portaikon ja Spectorin varjostukset tekevät näkymää tyylikkäämmäksi.

Porrasturvat - Stair Dismount on ulkoasultaan varsin mielenkiintoinen tapaus. Tavallaan pelin grafiikka on älyttömän yksinkertaista ja rujoa, mutta kieltämättä se on sitäkin tarkoituksenmukaisempaa. Voidaan kuitenkin sanoa, että pelin ulkoasu on omiaan jakamaan mielipiteitä suuntaan sekä toiseenkin. Jos Porrasturvat hyväksyy sellaisena kuin se on, karut grafiikat on helpompi ymmärtää. Jos siltä odottaa enemmän kuin mitä se on, grafiikoihin pettyy. Totta on, että jos peli olisi monipuolisempi, pelin ulkoasulta vaadittaisiin enemmän. Ainoa asia, joka Porrasturpien grafiikassa tällä hetkellä ärsyttää, on se, että resoluutiotiloja on saatavilla vain yksi, nykystandardein varsin alhainen 640*480. Se on käytettävissä joko ikkunassa tai kokoruututilassa. Ikkunamuoto lisää peliin keveyttä, mutta suuremmilla Windows-työpöydän resoluutioilla pelialue saisi kernaasti olla vaikkapa 800*600. Kokoruututilaa vaivaa 17-tuumaisista näytöistä ylöspäin rasittava, kaikkialle tunkeva karkeus. Tiedä sitten, auttaisiko uusimpien näytönohjainten reunanpehmennysominaisuus tähän karkeusongelmaan.

Äänipuolella Porrasturvat vaikuttaa ihan hyvältä. Ääniä ei ole muita kuin Spectorin ulvonnat, mutta ne kuulostavat parhaimmillaan todella hauskoilta. Ehkäpä tästä olla huolissaan? Pidemmän päälle pelin posketon ulina saattaa käydä korville, joten mykennysnappula on olemassa. Porrasturpien musiikki on rauhallista mutta turhan hidassoutuista basson ja rumpujen yhteissoitantaa. Ei tällaiseen peliin mikään teknopoppi olisi sopinut, mutta edes ripaus enemmän meininkiä olisi antanut roiman energialatauksen koko pelille.

Kyllästyminen nostaa rumaa päätään

Porrasturvat - Stair Dismount on erinomaisen hauska peli - hetken. Tämä on pelin ehdottomasti pahin pulma: pahimmillaan Porrasturvat kiinnostaa vain kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen pelistä tulee sataprosenttisen turhaa ö-mapin rompetta. Suurimmatkin Porrasturpa-fanit voinevat myöntää, että peli saisi sisältää enemmän tekemistä.

tAAt ei ole todennäköisesti ajatellut pahemmin Porrasturvat -pelin käyttöikää sitä kehitellessään. Se julkaistiin vuoden 2002 Assemblyn pelintekokilpailuun, ja uudella idealla varustettu Porrasturvat oli menestys siltä siunaamalta. Porrasturpien lyhyt peli-ikä ei ehkä tuolloin ollut tiedossa, tosin ei siitä olisi pahemmin välitettykään. Pelikisan äänivyöry toistui vuotta myöhemmin Rekkaturvat -jatko-osan kohdalla. Turpapelisarjan lähes krooniselta tuntuva lyhyt-ikäisyys on masentava asia. Puitteet sarjassa ovat kerrassaan mahtavat, mutta niitä ei jostain käsittämättömästä syystä käytetä hyväksi mahdollisella tavalla. Mikä ylimaallinen kokemus olisikaan ollut eduskuntatalon julkisivun portaiden käyttäminen Spectorin jaloihin tarkoituksiin! Tulevaisuus näyttää, täydentyykö tAAtin uljas turpasarja trilogiaksi. Jos täydentyy, on toivottavaa, että oiva idea hyödynnettäisiin uudella tavalla, ehkäpä itsensäsatuttamisen monilajisen mestaruuskisojen muodossa.