Arvostelu:Telamiina
| Telamiina | |
|---|---|
| Tekijä(t) tai pelitalo | Mika Suonpää |
| Arvosteltu versio | 1.0 |
| Lajityyppi | Toiminta |
| Lisenssi | Shareware |
| Laitteisto- vaatimukset |
Pentium II 300 MHz, 64 Mt muistia, DirectX 7 |
| Yhteenveto | |
|---|---|
| Plussat |
|
| Miinukset |
|
|
|
|
Telamiina on arvosteltu videolle, ja video arvostelusta on alla. Sen perässä on videon puheet tekstinä.
Sisällysluettelo |
Arvostelu tekstinä
- Hyvää päivää sinne teille kaikille. Olemme nyt tekemässä Suomipelit.comin ensimmäistä videopeliarvostelua ikinä. Ja tässä minua avustamassa ovat Lauri ja Tiitus, ja minä olen Miika, ja tänään arvostelemme pelin nimeltä Telamiina.
- Minkälainen peli Telamiina on?
- Ei kyllä mitään tietoa.
- Joo, ei sano mitään.
- Pystyttekö arvaamaan mitään?
- Varmaan teloja ja miinoja ja...
- Telamiinaa on viimeksi syöty tuolla Vekaranjärvellä.
- Selvä homma.
Asennus
Pelaamaan pääsee helposti. Suomipelit.comista haettuna Telamiinan saa koneelleen nopeasti ja varmasti, ja paketti ei ole turhan iso nyky-yhteyksille. Asennusohjelma on graafinen ja helppokäyttöinen. Parin klikkauksen ja hetken odottelun jälkeen peli on valmis käynnistettäväksi.
Valikot
Valikot ovat yksinkertaiset, mutta ehkä hiukan räikeänväriset. Pelaajia ei rekisteröimättömään versioon saa kuin kaksi kerrallaan. Peli tukee monia eri grafiikkatiloja, ja omat MP3-tiedostotkin saa soimaan.
Nappien oletusasetukset eivät miellyttäneet testaajia, jotka asettivat ne heti lähemmäksi omia mieltymyksiä.
Itse peli
Aseistustakin riittää moneen lähtöön. On tykkiä, ohjusta, rakettia, miinaa ja muuta tuhoamiseen kelpaavaa materiaalia. Tykkitornia voi myös kääntää, tosin taistelun tuoksinassa se ei ole mikään itsestäänselvyys.
Pelin ainoana haasteena ei kuitenkaan ole vieressä istuva kaveri. Telamiina eroaa monista muista samankaltaisista peleistä siinä, että kenttiin on siroteltu erilaisia vihamielisiä jättimäisiä koiria, helikoptereita, tykkitorneja ja ohjusveneitä, joiden päätehtävä tuntuu olevan pelaajien tuhoaminen keinolla millä hyvänsä. Kun samanaikaisesti pitäisi ampua toista pelaajaa, väistellä mutanttikoiria, tuhota tykkitorni ja napata kentän powerupit, ei ole aikaa hengähtää tai kuolema koittaa.
Pelin grafiikat ovat ihan ok, mutta eivät minkään erityismaininnankaan arvoisia. Ne ajavat kuitenkin asiansa hyvin eivätkä ainakaan häiritse pelaamista liiallisella räikeydellä. Kentän eri elementit erottaa hyvin. Pintamateriaaleilla ei ole kuitenkaan mitään käytännön eroa, eli tankit kulkevat mudassa aivan yhtä hyvin kuin hiekassa tai nurmellakin. Veteen tankilla ei voi ajaa, mutta vesiesteet voi ylittää esimerkiksi telesiirtimen avulla, joita joissain kentissä on useampiakin. Hauskana yksityiskohtana madonreiän läpi voi ampua vastustajaa, eli samat fysiikan lait pätevät niin ohjuksiin kuin muihinkin pelin elementteihin.
Kuten grafiikat, myöskään äänimaailma ei säväytä erikoisuudellaan. Musiikkikappaleita ei pelin mukana tule, joten omia ämpeekolmosia saa käyttää jos haluaa taisteluihin taustateemaksi jotain muuta kuin 15 sekunnin loopilla pyörivän riffin. Positiivisena huomiona pelissä on myös kuolemamusiikki ja voittoteema jotka soivat, yllätys yllätys, kun kuolee tai voittaa. Räjähdyksien ja ammusten äänet kuulostavat samalta kuin yleensäkin tämäntyyppisissä peleissä.
Pelin rekisteröinnin tuomat edut jäivät epäselviksi, mutta ainakin testatun version kahden pelaajan rajoitus pitäisi poistua, ja kokoversiossa yhteensä neljä pelaajaa pääsisi ottamaan mittaa toisistaan. Ongelmana on vaan se, että pelin nettisivut ovat poistuneet mbnetin palvelimelta, jonka takia rekisteröinti on vaikeaa, ellei mahdotonta, ellei etanapostia halua käyttää.
Loppusanat
