Arvostelu:The Eskimo Fishing Trip

The Eskimo Fishing Trip
Tekijä(t) tai pelitalo	Mikko Mononen Kotisivu
Arvosteltu versio	1.0
Lajityyppi	Taitopeli
Lisenssi	Ilmainen
Laitteisto- vaatimukset	400 MHz, vähintään Riva TNT2 -tasoinen näytönohjain

Yhteenveto
Plussat	Nätti Rentouttava Tuore idea Kivasti vaihtelua
Miinukset	Syvyysvaikutelma kehno Huono uudelleenpeluuarvo

Lisää tietoa tästä pelistä

Tässä arvostelussa käytetään suuria kuvakaappauksia. Saadaksesi ne esille, klikkaa kuvien pienempiä versioita. Ei ole mikään uutispommi sanoa, että lapsuusikä on tärkeää aikaa. Silloin maailmasta imetään vaikutteita, ideoita, esikuvia ja paljon muuta. Virikkeisen lapsuuden elänyt ihminen on (toivottavasti) vastuullinen ja tasapainoinen yhteiskunnan jäsen, ja saa pilttiajoistaan koko elämän kestävän, mitä monipuolisemman voimavaran aikuisiän vaativiin tehtäviin.

Mitä vaikutteita pelintekijä mahdollisesti saa lapsuusiästään? Ainakin The Eskimo Fishing Tripin tekijä Mikko Mononen on siirtänyt mekaanisen lapsuudenlelunsa elektroniseen muotoon ja samalla tehnyt siitä vanhempienkin ihmisten viihdettä.

Lentäviä valaita, justiinsa

The Eskimo Fishing Tripiä voisi kutsua arcadekalasteluksi, koska siihen ei liity oikeastaan mitään muuta, kuin vavan liikuttelua sinne missä on kaloja. Pelin lyhyt taustatarina kertoo eskimolapsesta, joka on joutunut kauaksi kotoa. Tässä vaiheessa on pelaajan vuoro rientää apuun, ja auttaa jäätikön asukkia kalastamisessa. Kalanpyytäminen toimii tavalla tai toisella keinona päästä lähemmäksi kotitienoita.

Kalastelua harrastetaan kahdeksassa kentässä ja melkein yhtä monessa lammessa. Vavan kanssa asetutaan aina sellaisen lammikon reunalle, jossa kalat kiertävät ympyrää ja pulpahtavat veden alta aina välillä haukkaamaan ilmaa. Tähän tilaisuuteen kalastajapelaajan on tartuttava. Syötti on vietävä kalan avonaiseen suuhun, ja vedettävä se ylös vesistä, kunhan suu sulkeutuu. Pelin nimikkoinuiitti ei ainakaan myy napattuja kaloja, sillä kiinnioton jälkeen ne lähtevät järjenvastaisesti liitelemään pitkin mantuja. Tarina suhtautuu lentäviin kaloihin huumorilla, siispä pelaajakin ottaa asian niin. Kalanpyyntiä vaikeuttaa syöttien rajallinen määrä kenttää kohti ja se, että ne ovat kolhuherkkiä, jopa tarpeeton uittaminen vedessä vaikuttaa. Kapinoivat vedenelävät voivat kesken noston tipahtaa takaisin luontaiseen ympäristöönsä. Syöttien loppuminen kesken johtaa kentän aloittamiseen alusta.

Hiirellä ohjattavaan vapaan saa toden teolla totutella. Kuvakulmasta, ohjaustuntumasta ja The Eskimo Fishing Tripin kolmiulotteisuudesta johtuu, että syvyysvaikutelma on paikoin rasittavan kehno. Usein ainoa keino saada syvyysakselista selko on käyttää hyväksi lammen heijastumia, mikä toimii useimmiten ihan kivasti. Pelin loppupuolella syvyysvaikutelmapulmiin on jo tottunut, ja kalastelu käy jo miellyttävästi. Tästä seuraa sellainen kummallisuus, että The Eskimo Fishing Trip on alussa vaikeampi kuin lopussa.

Periaatteessa The Eskimo Fishing Tripin lammissa on muutamia kohtia kuvitteellisen ympyrän kaarella, joista kalan nappaus on mahdollista. Harjoittelulla nämä kohdat muuttuvat lähinnä helpoimmiksi kohdiksi napata kala. Hiiren nappuloilla syöttiä voi fysiikan lakien vastaisesti liikutella itseään kohti tai poispäin ja näin vallata uusia kalastuskohtia. Ratkaisu tuo kalasteluun jossain määrin realistisuuden tunnetta, ja kun toimintoa oppii käyttämään, pelaaminen sujuu rasvatumman oloisesti. Aloittelijan ongelma The Eskimo Fishing Tripissä on se, että jos lätäkön viimeinen vedenelävä puikkelehtii helpoimpien nappauskohtien yli, joutuu sen palaamista takaisin samaan kohtaan odottamaan typerän kauan. Ja kuin kiusatakseen peli ilmoittaa, kuinka paljon on joutunut käyttämään aikaa lammen siivoamiseen kaloista.

Vaihtelun tärkeys

The Eskimo Fishing Tripin kalastelu muuttuisi nopeasti hyvinkin tylsäksi, ellei sitä pelatessa kalastelun kohteet ja maisemat vaihtuisi niin tiuhaan. Pelin aikana vieraillaan monenlaisissa kohteissa, kuten aavikolla, metsässä sekä jäätiköllä. Joissakin kentissä kaloja narrataan yönhämärässä. Vedessä polskuttelijat vaihtelevat pikkuvalaista pallonmuotoisiin kaloihin, määritteleepä inuiittilapsi eräät möllikät uiviksi salamantereiksi. Kalastettavaa on runsaasti. Yhden läpipeluukerran aikana tulee napattua reilusti yli sata kalaa. The Eskimo Fishing Trip laskee aikaa ja pisteitä, mutta höhlästi peliin ei ole sisällytetty pistelistoja.

The Eskimo Fishing Trip on melko nätti peli. Grafiikoiden paras puoli on niiden selkeys. Maisemat ovat avaria, yksinkertaisia ja värikkäitä pelaajaa sekottamatta. Vesi liplattaa ja heijastelee ympäristöä lammikoissa melko nätisti, vaikka vedenpinta muistuttaa hieman liikaa jonkinlaista kalvoa. Joka tapauksessa ihan vaikuttava tehoste yksityishenkilöltä. Lammikoiden ympäristöt ovat jo muutamassa vuodessa päässeet hieman vanhentumaan, mutta kiva sarjakuvamainen tunnelma välittyy vielä. Yökenttien valotehoste korostaa kenttien kulmikkuutta, mutta liikkeessä valaistus näyttää nätiltä. The Eskimo Fishing Tripin äänimaailma on hyvin minimalistinen hiljaisine vedenliplatus- ja valaanääntelytehosteineen. Oman musiikin voi pistää taakse pauhaamaan, mutta hauskinta pelin pelaaminen on tunnelmoidessa. The Eskimo Fishing Tripin omat äänet onnistuvat tässä mainiosti, joskin pidemmän päälle tylsistyttävästi.

Kertakäyttökamaa

The Eskimo Fishing Tripin pahin ongelma on sen huono uudelleenpeluuarvo. Pelissä ei ole mitään, mikä rohkaisisi kokemaan uudelleen sen tarjoileman kalastelurumban. Pelaaminen ei ole itsessään niin hauskaa, että The Eskimo Fishing Tripiä vetelisi ihan kalastelun takia. Lampiin käytetty aika ja pisteet lasketaan, mutta pistelistoja ei ole olemassakaan. Pelin nykytilassa tämä on perustavanlaatuinen munaus. Pienellä tilastoinnilla mukaan olisi saanut jopa kahdet pistelistat. Nyt The Eskimo Fishing Tripin hienous piilee uusissa maisemissa, ja niitähän riittää noin kaksi tuntia. Sitten inuiittikersa kiittää ja painuu igluunsa. Pelaaja jää jäätikkölammen rannalle hölmistyneenä ihmettelemään, tässäkö tämä.

The Eskimo Fishing Tripissä on lopulta aika vähän teknisiä ongelmia tai bugeja. Enimmäkseen herra Mononen on kiirehtinyt juonta kirjoittaessaan niin, että mukaan on lipsahtanut sarja kirjoitusvirheitä. Välillä syötin tarttuminen fisun suupieleen kismittää.

The Eskimo Fishing Trip ei yritä paljoa, eikä se saavuta paljoa. Jep, kiireessähän peli tehtiin. Nykyisellä tasollaan se kuitenkin kykenee olemaan mukava pienen mittakaavan arcadepaketti, jonka parissa saa kulumaan vaikka parituntisen junamatkan. The Eskimo Fishing Tripin läpäisyn jälkeen siitä tulee kuitenkin väistämättä virtuaalijätettä, ja pelin kymmenen megatavun ruho kannattaa tuhota kiintolevyltä pyöriskelemästä.