Arvostelu:Turbo Sliders

Turbo Sliders
Tekijä(t) tai pelitalo	Jollygood Games Kotisivu
Arvosteltu versio	2.0.0
Lajityyppi	Urheilu
Lisenssi	Shareware
Laitteisto- vaatimukset	133 MHz ja 23 Mt RAM pitäisi olla riittävästi

Yhteenveto
Plussat	Pelaamaan pääsee helposti Radat ja autot latautuvat automaattisesti Modifikaatiot
Miinukset	Käyttöliittymä Tilastoja saisi olla lisää

Lisää tietoa tästä pelistä

Turbo Sliders on jo edennyt versioonsa 2.0.0. Tämä arvostelu on kirjoitettu versiosta 1.0.8, ja sen sisältö voi siksi olla osin vanhentunutta. Turbo Sliders jatkaa suomalaisia perinteitä ylhäältä kuvatun autoilun saralla. Pelintekijä Antti Mannisto lähti Slicks 'n' Sliden innoittamana touhuamaan omaa versiotaan klassikosta. Merkittävin ero Turbo Slidersin eduksi on verkkomoninpeli.

Hei me slaikataan

Turbo Sliders on toteutettu puhtaasti 2D:nä. Pelinäkymiä on yksi, ja se on suoraan ylhäältä. Kaikki radat ajetaan asfalttipinnoitteella muiden maastojen toimiessa lähinnä hidastavina elementteinä. Mukana on siltoja, hyppyreitä ja erilaisia esteitä. Slicks 'n' Sliden henki leijuu kaiken yllä. Varsinainen remake TS ei kuitenkaan ole, peliin on mahdutettu paljon omaa ja karun ulkokuoren alta paljastuu monenmoista mukavaa.

Demossa voi ajella kolmea rataa kaikilla autoilla. Rekisteröinnin myötä avautuu pelin mukana tuleva suuri määrä ratoja sekä erilaisia modifikaatioita. Modit ovat alun perin fanien tekemiä virityksiä, joihin on lisätty myöhemmin tuki pelin puolelta.,Kisailu on pohjimmiltaan hyvin arcademaista. Autoissa on kaasu, ja jarrua käytetään jos jaksetaan. Ajotuntuma perustuu pidon puuttumiseen. Suurimmassa osassa autoja pitoa on liioitellun vähän, ja autot liukuvat reippaasti. Liukuminen päättyy useasti pusikkoon jarrutuksen sijaan. Ajamisesta tulee näin ennakoivaa, mutta hauskaa kylki-edellä-ja-kieli-keskellä-suuta kaahaamista. Koska jarrua tarvitaan harvakseltaan, huippuvauhti löytyy kaasua säätelemällä.

Ajotuntumaan vaikuttaa myös autovalinta, sillä pelissä on viisi toisistaan poikkeavaa pirssiä. Näistä Slider on siirretty alkuperäisestä Slicks 'n' Slidesta sellaisenaan. "Slaikka" onkin veteraanien mielestä se ainoa oikea vaihtoehto, ja siinä ei ole pitoa laisinkaan. Easyslider on helpompi versio edellisestä, Antislider ei liu'u ollenkaan, Speeder on vauhtihirmu, mutta hidas kääntymään ja Spinner ärhäkkä kiihtymään, mutta hidas suorilla.

Kaikkia autoja yhdistää se, että ne vaativat runsaasti opettelua, mikäli kisoissa mielii pärjätä. Autot poikkeavat sen verran toisistaan, että kaikilla niistä ei välttämättä koskaan opi ajamaan riittävän lujaa, ja osa pelaajista onkin opetellut yhden tai kaksi autoa kunnolla ja kisailevat niillä.

Verkkoon kisailemaan

Verkkopeliin pääsee helposti ja nopeasti muutamalla napinpainalluksella. Peli yrittää korjata pahinta lagia automaagisesti, ja eurooppalaisilla servereillä pelaaminenkaan ei tuota ongelmia. Kaikki uudet radat ja autot latautuvat peliserveriltä itsestään, ja pelaajan ei tarvitse huolehtia muusta kuin itse kisaamisesta. Kisojen välissä (ja aikana) voi jutustella toisten pelaajien kanssa. Ensimmäisten verkkopelien aikana saa varautua todella kylmään kyytiin. Vaikka tekoälyä vastaan tai yksin harjoitellessa oma vauhti saattoikin tuntua hyvältä, niin verkossa se ei riitä alkuunkaan. Menestyäkseen täytyy autojen hallinnan lisäksi opetella myös ratoja, joita fanit tekevät lisää jatkuvasti.

Kisoja on moneen lähtöön. Ehdottomasti parhaat kamppailut käydään, kun kaikki ottavat alleen saman auton. Jos kisassa on yksikin pelaaja liikenteessä eri autolla kuin muut, pelti kolisee. Kisoihin liittyviä asetuksia on reippaasti, mutta silti pelaamaan pääsee perusasetuksilla napinpainalluksella. Pelissä on keskitetty serveri, joten peliseuraa löytää helposti serverilistalta. Julkisilla automaattiservereillä kylkeen tullaan rajummin. Varsinkin isommalla porukalla ensimmäinen kurvi muodostuu pullonkaulaksi. Kolarisumasta ensimmäisinä selviävät ovat vahvoilla. Riippuu kisan pituudesta ja kilpailijoiden taitotasosta, minkälaiset mahdollisuudet kärkiporukkaan on nousta.

Yleensä ratojen sisäkurveissa lähellä radanreunaa on jonkin sortin este, joka estää oikomisen. Kun ajolinjat pyritään optimoimaan, niin kolahduksia esteisiin sattuu. Tästä on usein seurauksena pienimuotoinen ketjukolari, jossa joku lentää jonnekin. Tämä tuo kisoihin oman yllätyselementtinsä. Hieman totisempaa kisailua haluavien täytyy bongata serverilistalta pro-kuskien kisoja, joissa serverin pitäjä on itse paikalla ja sikailijat potkitaan pois. Pro-sääntöjen ollessa päällä kierroksella ohitettavien matkanteko tyssää loppukisan ajaksi, mikäli ne osuvat kierroksella ohittajiin. Jos liiallinen kontakti alkaa ottaa pannuun toden teolla, voi etsiä ghost-kisoja. Niissä kaikki autot ovat toisilleen haamuja, eli kontaktia kanssakilpailijoihin ei tule ollenkaan. Esteisiin törmätään silti normaalisti.

Lähtöjärjestys määräytyy oletuksena cupin pisteiden perusteella. Näin ollen ensimmäisissä kisoissa pärjääminen on tärkeää, sillä parinkymmenen pelaajan tungoksessa viimeisestä ruudusta nouseminen vaatii jo taidon lisäksi tuuriakin. Cupit käsittävät normaalisti 10–20 kisaa ja voittaja saa hyvän mielen lisäksi mainetta ja kunniaa.

Futista autoilla

Lisäherkuista mielenkiintoisin on PunaBall. Siinä pelaajat jaetaan autoineen kahteen joukkueeseen ja futiskenttää muistuttavalle areenalle tulee pallo. Pallo pyritään tönimään vastustajan maaliin keinoja kaihtamatta. Oletuksena matsit päättyvät 15 minuutin aikarajan puitteissa, tai kunnes toinen on tehnyt kymmenen maalia. Huippupelaajat osaavat kuljettaa palloa ja harhautella, blokata vastustajia ja käyttää seiniä hyväksi. Aloittelijoita viedäänkin kahville alussa tiheään, mutta hommaan pääsee sisään varsin nopeasti. Tietysti auttaa, jos saa joukkueeseensa kokeneemman punaballistin. Loppujen lopuksi joukkuepeli ratkaisee tässäkin lajissa eniten ja pitkään yhdessä pelannutta paria on vaikea voittaa.

Xtreme Bumpz on toinen pelissä mukana tuleva modifikaatio. Ideana on töniä autollaan muut vastustajat pelialueelta pois, ja viimeinen kehään jäänyt on voittaja. Varsinkin vaikeimmin käsiteltävillä autoilla tämä on varsin veikeää puuhaa. Parillakymmenellä pelaajalla tunnelma on kuin massiivisessa kissa ja hiiri -leikissä, jossa kaikki jahtaavat kaikkia. Ensimmäisen minuutin jälkeen jäljellä on yleensä kaksi kuskia, jotka aikarajan puitteissa ratkaisevat paremmuuden.

Säädettävää riittää

Suurimmat puutteet Turbo Sliderissa ovat käyttöliittymän puolella. Hiiritukea ei ole ja valikoissa edetään nuolinäppäimillä. Sopivan retroahan tämä toki on niille, jotka siitä pitävät. Osaan ominaisuuksista ei ole käyttöliittymätukea laisinkaan, vaan pelaaja joutuu muokkaamaan mukana tulevia ini-tiedostoja. Ja säädettävää, sitä piisaa. Piilossa olevien asetuksien muuttamiseen riittää yleensä, että vaihdetaan X:n arvoksi Y, mutta automaattisen serverin tekeminen vaatiikin jo hieman syvempää vihkiytymistä asiaan. Kaikki säätämiseen liittyvät asiat on selostettu mukana tulevissa lueminut-tiedostoissa. Tärkeimmät asetukset löytyvät kuitenkin pelin puolelta ja pelaaja voi yksinkertaisesti liittyä muiden tekemille peliservuille ja pelata niillä määritellyillä asetuksilla.

Tilastoinnista löytyy parantamisen varaa. Vaikka peli kerää tietoa kisoista logeihin, niin tuon tiedon käyttäminen jää pelaajan omalle vastuulle. Käytännössä tämä vaatii jonkun kolmannen osapuolen työkalun, jolla data saadaan ojennukseen, ellei itse osaa koodata. Pelissä ei ole itsessään muita tilastoja kuin ratojen kierrosennätykset, joita pystyy vaihtamaan servereiden kanssa. Samaan tapaan olisi suonut myös muiden tilastojen toteutettaneen. Tämän tapaisessa pikkupelissä nippelitietoa olisi kiva saada helposti ja paljon.

Ylhäältäpäin kuvatun autoilun ystäville Turbo Sliders on taattua tavaraa. Mukana tulevat modifikaatiot ja pelin muokattavuus saattavat innostaa muitakin. Se, minkä Turbo Sliders häviää grafiikassa ja käyttöliittymässä, ottaa se takaisin addiktiivisessa ja hauskassa moninpelikaahailussa.