Arvostelu:V-Wing

V-Wing
Tekijä(t) tai pelitalo	Simo Siiriä Kotisivu
Arvosteltu versio	1.95
Lajityyppi	Luolalentely
Lisenssi	Shareware
Laitteisto- vaatimukset	486/33+, VGA-näyttökortti

Yhteenveto
Plussat	Omalaatuiset aseet sekä paljon säädettävää Ukkelina rällästäminen on kivaa Yksinpeli
Miinukset	Vanhentunut ja jähmeä grafiikka Äänet toimivat vain Gravis Ultrasoundilla

Lisää tietoa tästä pelistä

Ikä alkaa vähitellen painamaan V-Wingiä, joka on yksi vanhimmista PC:lle tehdyistä luolalentelyistä ja on toiminutkin mallina usealle muulle saman genren edustajalle.

Tästä huolimatta V-Wingissä on potkua. Siinä on jopa ideoita, joita uudemmat luolalentelyt eivät ole hyödyntäneet. V-Wing tekee poikkeuksen myös tarinallisella puolella: monestako muusta luolalentelystä löytyy tarina? Veenmuotoisien aluksien historiasta huolimatta V-Wing on täysiverinen luolalentely ja vieläpä hyvä sellainen. Yhtenä ominaisuutena, joka nostaa pelin kilpailijoitaan korkeammalle on mahdollisuus rällästää pelikentällä jalan. Tietenkään käsiaseesta ei kauheasti ole vastusta lentäville tuhokoneille, mutta ukkelina haahuilu on hauskaa!

Perinteisesti pelaamaan yhdellä koneella pääsee neljä kaverusta. Aseiden ja kenttien valinnan jälkeen päästään tappelemaan. Koska V-Wingissä ei ole deathmatch-pelimuotoa, peli päättyy yhteen kuolemaan. Kuitenkaan peli ei vielä ole menetetty, kun oma alus tuhoutuu, jos vain ehtii pelastautua lennokistaan. Jalkasiltaan voi itsetuhoisesti yrittää taistella muita vastaan tai kaivautua maan uumeniin piiloon. Myös uinti onnistuu. Sharewareversion aseet vaikuttivat yksilöllisyydellään. Esimerkiksi, en muista nähneeni Death Spinnerin kaltaista erikoisasetta missään muussa luolalentelyssä.

V-Wing tarjoaa myös yksinpelin. Siinä taistellaan vihollisia, H-Wingejä vastaan. Tietokoneen ohjailemat alukset ovatkin aikamoinen pala purtavaksi niin aloittelijalle kuin kokeneemmallekin, varsinkin sitten, kun ne hyökkäävät porukalla. Ja kun taisteluun ottaa kaverin mukaan, on vihulaisten ampuminen tuhannen päreiksi on kahta hauskempaa.

V-Wingin grafiikka on jo vanhentunutta sekä karheaa, mutta kohtuullisen yksityiskohtaista. Puut palavat, veri lentää ja molskaukset ovat suuria. Pelin kokoversio lupailee lisää grafiikkaa, kuten lumisadetta ja lintuja. Kenttägrafiikka on hoidettu mallikkaasti ottaen huomioon sen, että värien maksimimäärä on tiukasti kontrolloitu. Kaikkien kenttien taustoilla loistavat tähdet.

Minä ja sadat muut emme pääse kuulemaan V-Wingin ääniä, koska vain Gravis Ultrasoundia tuetaan. Nuorimmat eivät välttämättä ole edes koskaan kuulleet moisesta äänikorttimerkistä.

V-Wingin shareware-versio on rajoittunut. Se tarjoilee vain kaksi kenttää ja neljä erikoisasetta, sekä rajoitetun määrän asetuksia valikoissa. Kokoversio vaikuttaa laajalta ainakin infomateriaalista päätellen. Pelin kokoversion saatavuudesta en kuitenkaan tiedä, kun viimeisimmän V-Wingin version julkaisusta on jo yli kuusi vuotta.

Pelasin V-Wingiä ensimmäisen kerran kauan sitten. Koukkuun jäin. Väänsimme kaverin kanssa peliä kuukausitolkulla, kyllästymättä. V-Wingin ulkoasu saattaa karkoittaa joitakuita, mutta syyttä. Karkeahkon grafiikan alla sykkii mitä mainioin peli.