Arvostelu:War II: Das Schlachtfeld
| War II: Das Schlachtfeld | |
|---|---|
| Tekijä(t) tai pelitalo | Pekka Rantanen Kotisivu |
| Arvosteltu versio | 1.02 |
| Lajityyppi | Strategia |
| Lisenssi | Ilmainen |
| Laitteisto- vaatimukset |
133 MHz Pentium, 32 Mt RAM, Windows |
| Yhteenveto | |
|---|---|
| Plussat |
|
| Miinukset |
|
Sisällysluettelo |
Kohti Berliiniä
Päätavoitteena War kakkosessa on tietenkin kaikkien muiden maiden täydellinen kukistaminen. Tämä onnistuu joko murskaamalla vihollisen moraali tai talous, tai sitten valloittamalla vihollisen pääkaupunki. Jos kansakunnan moraali laskee liian matalalle, uhkaa vallankaappausyritys. Joukkojen taistelukykyyn moraali ei kuitenkaan ilmeisesti vaikuta. Joukot rynnistävät yhtä innokkaasti kuolemaa päin, vaikka kotirintamalla kapina jo raivoaisikin.Jos valtakunnan kassa menee miinukselle, on peli myös menetetty. Viidenkymmenen dollarinkin kassavaje aiheuttaa armeijan romahtamisen ja täydellisen välittömän tappion. Onneksi pelaajaa sentään varoitetaan rahakirstujen pohjien paistaessa. Rahaa menee tuotantolaitosten ylläpitoon ja palkkasotureille maksamiseen. Varoja saadaan kaupungeista kerätyistä verotuloista ja mahdollisesti myös eräältä palkkasoturilta.
War kakkosessa on kuusi palkkasoturia, joista maksimissaan kolme voi olla samaan aikaan pelaajan palkkalistoilla. Satunnaisesti töitä hakevat johtajat tarjoavat erilaisia etuja. He voivat muun muassa parantaa pelaajan joukkojen taistelukykyä, tarjota rahallista tukea tai vaikkapa tehostaa tutkimustyötä. Tietyt johtajat voivat myös saada ylennyksiä taistelujen sujuessa hyvin, jolloin myös heidän tarjoamansa etu kasvaa. Johtajilla tosin vaikuttaisi olevan vakavia itsetunto-ongelmia, sillä miekkoset tuntuvat lähtevän kilometritehtaalle pienimmistäkin tappioista.
Oman armeijan tehokkuutta voi nostaa myös tutkimalla erilaisia keksintöjä. Tarjolla on niin myrkkykaasua, tehtaiden tuotantotahdin parantamista kuin kertasinkoakin. Tutkimustyö tosin vähentää tehtaiden tuotantotahtia kolmasosalla, mutta usein keksinnöt parantavat joukkojen suorituksia niin paljon, että armeijan koossa ilmenevät puutteet korvaantuvat hyvin. Kuitenkin tutkimustyön voi myös jättää sikseen ja panostaa valtavan huonosti varustetun massa-armeijan tuottamiseen. Se onkin runsaasti tehtaita omistavalle valtiolle kenties mielekkäämpi vaihtoehto.
Silloin tällöin pelialueen yli lentää omituinen lentokone, joka pudottaa lahjapaketteja puolueettomien valtioiden maaperälle. Lahjapaketissa voi olla teknologiaa, polttoainetta tai muuta mukavaa. Siellä voi tosin olla myös ansa, joka tuhoaa paketin keränneen yksikön. Lahjapaketteja keräämällä voi nostaa oman valtionsa nopeasti teknologian huippumaaksi.
Eteenpäin kolmannen valtakunnan puolesta!
War II sijoittuu toisen maailmansodan aikoihin, jolloin kammottava suursota oli alkamassa. Pelaaja pääsee ohjastamaan yhtä kansakuntaa sodan melskeessä. Pelattavia karttoja on vain kaksi. Toinen on Eurooppaan keskittyvä ja toinen on koko maailman kattava. Euroopassa vastakkain taistelevat Suomi, Saksa, Iso-Britannia, Neuvostoliitto ja Italia. Koko maailman kattavasta kartasta Suomi ja Italia puuttuvat ja tilalla ovat USA ja Japani. Kutakin maata voi ohjata joko tietokone tai ihmispelaaja, joten maksimissaan War kakkosta pääsee pelaamaan viiden pelaajan porukalla. Pelillä on tosin outo taipumus toimia hitaammin useamman ihmispelaajan kanssa. Pelattavalla valtiolla ei ole muuta merkitystä, kuin aloitusvoimakkuus. Mitään maakohtaisia erikoisuuksia tai yksiköitä ei ole, mikäli Neuvostoliiton Siperiasta ja Iso-Britannian meren takaa saamia lisäjoukkoja ei oteta huomioon.Ennen uuden pelin aloittamista valitaan hallitusmuoto. Tarjolla on kolme vaihtoehtoa. Ne ovat demokratia, militarismi ja kommunismi. Demokraattisessa valtiossa kaupungit tuottavat enemmän rahaa, koska poliisivaltiolta vältytään. Kommunismissa sen sijaan tehtaiden ylläpito vie vähemmän rahaa työläisten työskennellessä nälkäpalkalla. Militarismi puolestaan tasapainottelee näiden kahden välillä. Hallitusmuodon valinta ei tosin vaikuta kovinkaan paljon pelin kulkuun, sillä jokaisessa hallitusmuodossa yksi kaupunki tuottaa saman verran kuin yksi tuotantolaitos kuluttaa.
Sotimaan pääsee maalla, merellä ja ilmassakin. Kalustoa tuotetaan tehtaissa. Tehtaiden ylläpito puolestaan vaatii rahaa, jota saadaan kaupungeista verotuloina. Tehtaassa voi rakentaa jalkaväkeä, panssarivaunuja, tykistöä, ilmatorjuntatykkejä, panssarintorjujia ja myös polttoainetta. Panssarivaunut soveltuvat luonnollisesti parhaiten hyökkäykseen, mutta puolustuksessa jalkaväellä on etulyöntiasema. Koska jalkaväkeä on huomattavasti nopeampaa tuottaa kuin panssarivaunuja, ja koska jalkaväellä on voimakas puolustusarvo, ei panssarivaunuja ole mitään järkeä käyttää puolustamiseen. Tällä tavalla on hyvin estetty se, että pelin voisi voittaa vain yhtä yksikköä tuottamalla. Jalkaväkeä voi myös käyttää laskuvarjojoukkoina. Kertasinkoteknologia mahdollistaa myös panssarintorjujien tuottamisen, mutta koska ne ovat vain kertakäyttöisiä, ei niistäkään oikein hyötyä. Tykistölle on käyttöä lähinnä puolustustaisteluissa, koska se on panssarivaunuja hitaampaa. Polttoainetta tarvitaan lentokoneiden käyttöön, mutta sitä voi saada myös öljylähteitä valtaamalla, joten lentopetrolin tuottaminen ei ole kaikille maille välttämätöntä.
Merivoimat ovat myös pelissä edustettuna. Telakoilla voi tuottaa kuljetusaluksia, taistelulaivoja sekä lentotukialuksia. Taistelulaivoilla hankitaan merten herruus sekä pommitetaan rannikkoa. Lentotukialuksilla puolestaan hyökätään kaukaisempia kohteita vastaan. Kuljetusaluksia käytetään tietenkin joukkojen kuljettamiseen maihinnousua varten.
Ilmavoimat ovat edustettuna vain pommituslentojen muodossa. Lentokentiltä ja lentotukialuksilta voi pommittaa vihollisen yksiköitä ja tuotantolaitoksia. Ilmavoimien tuki onkin tärkeää niin puolustuksessa kuin hyökkäyksessäkin, sillä lentopommitukset ovat hyvin tehokkaita. Tutkimalla myrkkykaasuteknologian pääsee suorittamaan myös kaasupommituksia, jotka tuhoavat jalkaväkeä hyvin tehokkaasti. ==Diplomatian koukeroita==Diplomatian osuutta on kasvatettu edelliseen osaan verrattuna. Pelaaja voi solmia hyökkäämättömyyssopimuksia ja liittolaisuuksia muiden valtioiden kanssa. Myös rauhan solmiminen on tällä kertaa mahdollista. Rauhan solmiminen tosin edellyttää, että kummankaan osapuolen yksiköitä ei ole toisen maaperällä. Tämä johtunee tekoälyn lievästä yksinkertaisuudesta.
Sotia tietokone julistaa lähinnä heikoille rajanaapureilleen, esimerkiksi Suomella pelattaessa Neuvostoliitto uhkailee ja kiristää jatkuvasti. Mikäli rahaa ei tipu, alkavat sotilaat marssia rajan yli. Myös myrkkykaasua käyttämällä voi suututtaa tietokoneita. Sen käyttö kun on kielletty kansainvälisillä sopimuksilla.
Kaupankäynti on myös mahdollista. Muilta valtioilta voi ostaa teknologiaa ja polttoainetta. Yleensä vastineeksi halutaan teknologiaa, jos sitä ei ole myös raha kelpaa. Muita valtioita voi myös kiristää rahan toivossa, mutta kiristykseen suostuvat lähinnä heikot maat. Muussa tapauksessa rajan takaa saattaa tulla kullan sijasta rautaa.
Uusimman version mukana peliin on tullut myös mahdollisuus jaettuun voittoon. Jos pelissä on jäljellä enää kaksi keskenään liittoutunutta saman ideologian omaavaa maata, annetaan pelaajalle mahdollisuus jaettuun voittoon. Tällöin pelaaja saa vähemmän pisteitä, kuin jos tuhoaisi kaikki viholliset, mutta toisaalta on se nyt mukavampaa kun ei olekaan pakko lopuksi tuhota sitä uskollisinta liittolaista.
Sana turha monen surma
War II näyttää hyvin karulta. Yksinkertaisesta ulkoasusta ei ole luovuttu, eikä siihen ole tarvettakaan. Grafiikka täyttää tarkoituksensa mainiosti. Panssarivaunut näyttävät panssarivaunuilta, tykit tykeiltä ja jalkaväki jalkaväeltä. Hieman hämäräksi tosin jää talven ja kesän vaihtuessa ruudun poikki leijailevien lumihiutaleiden tai vesipisaroiden merkitys.Pelissä vuodenajoilla on huomattava merkitys. Talvisin Neuvostoliittoon hyökkääminen ei tunnetusti ole kovinkaan järkevää. Alueella raivoavat lumimyrskyt tuhoavat hetkessä hyökkäävän armeijan. Oman valtion alueella olevista lumimyrskyistä ei tappioita koidu. Satunnaisia lumimyrskyjä on myös muualla, mutta suurin osa tapahtuu juuri Neuvostoliiton alueella. Tästä syystä idän jättiläisellä on valtaisa puolustusetu talvisin.
Äänipuolella peli on melko köyhä. Pelin äänet koostuvat lähinnä joukkojen liikkumisäänistä, tulituksesta sekä kuolinhuudoista. Niiden toteutuksessa ei oikeastaan ole moittimista, mutta pelin musiikki on valitettavasti melko heikkolaatuista. Pelissä on kaksi musiikkikappaletta, joista kumpaakaan ei kuuntele mielellään. Onneksi musiikin saa myös kytkettyä pois päältä.
Sotasyylliset
War II: Das Schlachtfeld on periaatteessa aivan mukava pienimuotoinen strategiapeli. Siinä on kuitenkin pari pahaa puutetta. Ensimmäinen on pelattavan vähyys. Minkäänlaista kenttäeditoria ei ole, ja vain kahden kentän pelaaminen käy ennen pitkää tylsäksi.Toinen on pelin keskeneräisyys. Bugeja löytyy runsain mitoin. Kovin vakavia bugit eivät onneksi ole, mutta ärsyttäviä kylläkin. Esimerkiksi rauhanehtoja solmittaessa tietokoneella on tapana vaatia yhä uudestaan ja uudestaan samaa teknologiaa rauhan solmimiseksi. Vaikka teknologian olisi luovuttanut viholliselle jo kymmenissä rauhanneuvotteluissa, se vaatii sitä yhä uudestaan. Myös joukkojen liikuttamisessa on muutamia rasittavia ongelmia. Varsinkin joukkojen reitinhakusysteemi tuntuu toimivan välillä aivan käsittämättömällä tavalla. Edellisiä versioita vaivannut edestakaisin seilaaminen on sentään saatu korjattua, mutta nyt yksiköillä on paha tapa tulittaa toisiaan kohteeseen liikkumisen sijaan.
Version 1.02 myötä War II: Das Schlachtfeld nousee jo aivan kelvolliseksi strategiapeliksi. Etenkin jaetun voiton mahdollisuus ja panssarivaunujen ylivoimaisuuden karsiminen ovat tervetulleita uudistuksia, joiden ansiosta peli paranee huomattavasti. Lisää pelattavaa peliin tosin vielä toivoisi, sillä kaksi kenttää on loppujen lopuksi melko vähän.



