Arvostelu:Wings 2

Wings 2
Tekijä(t) tai pelitalo	Miika Virpioja Kotisivu
Arvosteltu versio	1.3.6
Lajityyppi	Luolalentely
Lisenssi	Ilmainen
Laitteisto- vaatimukset	Windows 98/ME/2000/XP, 300 MHz Pentium II, 128 Mt RAM, 8 Mt näytönohjain OpenGL-tuella

Yhteenveto

Lisää tietoa tästä pelistä

Kun MS-DOSin palikkapelien avaaminen emulaattorilla työntää luotaan, ja Nanokin jäädytettiin keskeneräisenä, Wings 2 on luolalentelygenren varteenotettavimpia nykypelaajan vaihtoehtoja. Luolalentelygenre on liitänyt ja kaartanut eri suuntiin, mutta Wings 2 on se, mihin Turboraketin aloittama lento parhaillaan suuntaa. Sukeltaako savuttaen myrkkyyn vai ampaiseeko yhä korkeammalle parallaksipilvet läpäisten?

Wingsin siemen kylvettiin vuonna 1999

Monien muiden 90-luvun pelien tapaan edeltäjä Wings kärsi DOS-flunssasta. Wingsin resoluutio jäi vanhahtavaksi, samoin koko järjestelmä jolle peli toteutettiin. Emulaattorit toivat helpotusta suurimmalle osalle DOS-peleistä, mutta Wingsin tapauksessa lievitys ei riittänyt. Elämän pisara, josta valitettavan harvat pelit pääsevät orastamaan, on jatko-osa. Wingsille sellainen valmistui syksyllä 2006.

Wings 2 on modernisoitu versio klassikkoedeltäjästään Wingsistä: grafiikat ovat tätäpäivää, peli tukee useita alustoja ja niin mielenkiintoisena odotettu nettipelikin on mukana. Ei tule suurenakaan yllätyksenä, että muussa Wings 2 on säilyttänyt vanhan linjansa luolissa lentelystä ja kavereiden alusten tuhoamisesta.

V-aluksen pinnoite on siis vaihtunut, mutta kun vilkaistaan V-mäisen kuoren alle, huomataan jotain tärkeämpää: Wings on kasvanut täyteen mittaansa. Tämä on todettavissa vertailemalla näiden kahden pelin asearsenaalia. Wings 1:n aseet ovat leikkisiä, hauskoja ja kokeilevia kuten painovoiman muunnin, vesipyssy ja ilotulitteet. Jatko-osassa tulitetaan asiallisilla ja loppuun asti mietityillä aseilla - pikkutakki päällä.

Leikkisyydelle pisteen laittaminen ei ole yksiselitteisesti huono asia, etenkään kun lähes kaikki Wings 2:n aseet ovat upouusia, edeltäjästään tuntemattomia. Uskottavan pelin edellytyksiä tuskin olisi saavutettu, mikäli kaikki aseet olisivat olleet koodauskokeiluista pulpahtaneita pilipaliaseita. Ratkaisu oli oikea. Tosiasia kun on se, että iän myötä odotetaan myös kasvua.

Merkittävä askel kohti Wings-pelisarjan aikuisuutta on myös uusittu asejärjestelmä. Runsaasta viidestäkymmenestä aseesta voi valita viisi alukseensa, ja perinteisestä rannetta puuduttavasta perusaseesta on kokonaan luovuttu. Uusittu asejärjestelmä toimii, mikä todettiin jo aikanaan Lierossa. Joskus takaraivossa kuitenkin kolkuttelee näännyttävä nostalgianhimo siitä, että hartijalihakset jumiuttavaa shiftin hakkausta jääkin kaipaamaan. Tällöin riittää kun tietää, että Wings 1 on olemassa sitä varten.

Tunnelman säilytys yltää parhaimmillaankin keskinkertaisuuteen, mikä on todella hyvä saavutus. Monet pelit eivät onnistu siinä ollenkaan, mikäli ovat vaivautuneet edes yrittämään. Musiikki on yleensä tunnelman luoja mutta vaikka Wings 1:stä ei yksikään kappale ole eksynyt Wings 2:n oletusmusiikkeihin, tunnelma ei tältä osin pilaannu. On jopa mainittava, että Wings 2 suitsuttaa vaimeasti sille omaleimaista tunnelmaa, mikä ei ole selitettävissä pelkästään Wings 1:n haamun huuteluna. Jotain tekemistä asian suhteen lienee oletusmusiikeilla ja niiden järisyttävän korkealla tasolla.

Vain muutaman pojon tähden

Wings 2 on petrannut pelimuotojen suhteen. Kuudesta pelimuodosta useampia kuitenkin karsastetaan jonkin verran, mikä on suora seuraus elinvoimattomista tai puolivillaisista pelimuodoista.

Eniten nettipeleissä suositaan last man standingia. Siinä nimensä mukaisesti joukkueet rähinöivät kunnes elossa on ainoastaan yhden joukkueen edustajia. Last man standingin suosion takana lienee nopea rytmi: tilanteet kääntyvät hetkessä päälaelleen ja pienetkin virheet ovat armoa-antamattomia. Lopulta kahden pelaajan välinen mittelöinti saattaa äityä minuutteja kestäväksi kamppailuksi. Last man standingista tekee omaperäisen se, että jo kuolleet pelaajat syntyvät pilootteina uudestaan avustamaan omia parhaansa mukaan.

Deathmatch-pelimuodon ongelma piilee juurikin sen tavanomaisuudessa ja tasapaksuudessa. Samoja maisemia joutuu katselemaan useita minuutteja, eikä yksittäisellä kuolemalla ole niin suurta merkitystä, kun jo sekunnin päästä ollaan takaisin pelissä. Siksi deathmatch onkin varsin turruttavaa.

The hunt on Wings 2:n erikoisin pelimuoto, jossa kukin pelaajista saa vuorotellen riistan hajun itseensä. Tätä pelaajaa muut yrittävät tappaa ja mahdollisimman nopeasti, sillä metsästettävä pelaaja saa pisteitä jokaisesta hetkestään elossa. Siksi kaikki keinot ovatkin sallittuja pakoon pyrkiessä, kuin ihminen yrittäisi henkensä edestä päästä leijonan kynsien alta. Kierot keinot mitä luultavimmin ärsyttävät monia jahtaajia, esimerkiksi ympäristönsä lamauttava EMP saa useimmat pelaajat naputtamaan painokelvotonta tavaraa. Ei ole kuitenkaan pelaajan ongelma, jos peli sallii rasittavien keinojen käytön. Mitäpä pelaaja ei tekisikään vain muutaman pisteen tähden. The hunt toimii Wings 2 -pelurille kuin virkistävä juoma, joka nautitaan todellisten pelien välissä.

Pelimuodoista hienoin on Base Defence. Siinä kahdella joukkueella on tukikohdat, joita pitää suojella tuholta. Peli alkaa rakennusvaiheella, jonka aikana molemmat joukkueet rakentavat puolustuksia tukikohdalleen. Täydellisen puolustuksen rakentamiseen käytetään mm. seiniä, laseransoja, tykkejä, maansorruttamistyökalua. Rakennusvaiheen jälkeen päästetään joukkueet toistensa kimppuun. Voiton kannalta puolustuksen uusiminen on yhtä tärkeää kuin puskeva hyökkäys. Samaan tapaan kuin ala-asteen liikunnantunnilla, kukaan ei basedefencessäkään halua olla puolustuksessa. Tämä on pelimuodon ehkä suurin heikkous. Toinen heikkous on basedefencessä aseet, joilla voi 'spawnkillata' eli tappaa vihollisen suoraan syntymästä. Nämä aseet lamauttavat epäreilusti joukkueen kuin joukkueen. Pelimuodolta puuttuu myös moninpeleille tärkeä ominaisuus tilanteiden nopeisiin muutoksiin. Kärjistetysti sanottuna joukkue, joka jää alakynteen ensimmäisen minuutin jälkeen, häviää. Base Defencessä ei suuria yllätyksiä nähdä. Aluksesta käskystä ulos hyppäävä ukkeli on näkyvin lisäys, mitä Wings 2:ssa on. Ukkoa on kiikkerä ohjata ja kuolee helposti, mutta oikeissa käsissä ukosta tulee todellinen salamurhaaja. Last man standingissä kerran jo kuolleet pelaajat syntyvät peliin pikku-ukkoina, jolla parhaansa mukaan toimia oman joukkueensa hyväksi. Tässä pelimuodossa ukonkäsittelytaito korostuu.

Ukolla on myös omat aseensa, joista kaikille löytyy mieleinen asekombinaatio. Lämpöhakeutuva missile ei tee paljoakaan vahinkoa, mutta sillä on helpompi osua. Sen sijaan rocket on kuolettavampi, mutta osuakseen ukolla pitää olla kieli keskellä suuta. Terä on sen sijaan tuhovoimaisin, mutta tehdäkseen vahinkoa pitää olla vihollisen iholla. Samalla tavalla riippuliidin tuo helpotusta liikkumiseen, mutta toisaalta ukon perusvarustukseen kuuluvalla tehdä saman, ellei jopa enemmänkin. Eikä tällöin tarvitse varata riippuliitimelle asepaikkaa.

Ukko voi myös mennä tykkien ja robottimiehen sisään, mutta tämä on osoittautunut turhaksi ominaisuudeksi.

Wings 2 -kentät ovat ehtymätön vara. Niitä on tehty valtaisat määrät, johtuen yksinkertaisesti siitä, että kenttien teko on tehty helpoksi. Kentänluonti on monipuolisempaa kuin koskaan. Kenttien teko on osoittautunut yllättävän hauskaksi puuhaksi.

Wings 2 on menettänyt paljon, mutta ei niin paljon kuin monet muut uusintaversiopelit.

Kun Wings -siemen kylvettiin, se sijoitettiin paikkaan, joka nyt on varjossa.

Aseet eivät ole ihmeellisempiä, kaikki aseet ovat lähinnä sooloamistarkoitusta varten. Jotain aseita, jotka vaativat enemmän joukkueena pelaamista olisi tervetullut uudistus, ja saattaisi pidentää pelin ikää.

Kyllästyminen on lika joka ei irtoa

Suurin ongelmako se, että ne jotka ovat pelanneet jo wings 1:tä, niille Wings 2 on ehkä liian lähellä Wings 1:tä. Toisaalta uusille pelaajille Wings 2 pitäisi upota, jos vain löytävät pelin vielä.

Huoletta voisi sanoa, että Wings 2 on luolalentelyjen kuningas.