Paha bugi softassa: se saattaa koneen uudelleenkäynnistyessä päivittää IP-osoitteeksi 0.0.0.0, ja senhän jälkeen sivut ei taas toimi. Pistin bugiraporttia menemään, toivottavasti ongelma korjataan, koska ohjelman ei ikinä pitäisi päivittää IP:ksi 0.0.0.0. Kaiken kukkuraksi jos ohjelma päivittää käyttöön tuon väärän IP-osoitteen, niin se ei enää päivitäkään toimivaa IP-osoitetta kun se sellaisen huomaa. Ärsyttävää.
Siirsin nettipuolen toimimaan jälleen omalta koneeltani. Ainakin palveluiden vahtimistaso paranee, jolloin voin olla varma siitä milloin hommat pelittää ja milloin ei. Palvelinkone ei vain suostunut pysymään pystyssä (paitsi että nyt kun sillä ei ole mitään hommaa niin tuossahan tuo kiltisti toimii - pirullista).
Mitään suurta mullistavaa ei edellisen kirjoittamisen jälkeen ole tapahtunut. Tai no, ehkä sitä voisi vähän päivittää: yliopistoon en päässyt (olisi pitänyt olla se lukion päättötodistus, se olisi aika varmasti riittänyt), The Miitti tuli ja meni, kissan kanssa on löytynyt yhteinen tasainen elämänrytmi ja muutoin olen viettänyt aikaa koodaillen VB6:lla. Aivan liikaa. En pariin-kolmeen viikkoon ole edes laittanut kunnon ruokaa kuin pari hassua kertaa, muuten on ollut hyvin leipäpainotteista menoa.
Huh huh. Olen viimeisen noin viikon ajan pääosin ohjelmoinut. Ja milläkö? VB6:lla. Helposti jo kymmenen vuotta jo silläkin ikää ja silti vielä sitä käytän. Palasin vanhan kunnon UniControls-projektini pariin ja sain vihdoin viimein UniLabelille yhtä kunnollisesti ja laadukkaasti toimivan kaverin, UniText-tekstilaatikon. Olen viimeinkin täyttänyt sen aukon, mikä VB6:lla pitkään on ollut, ilmaista unicodea tukevaa tekstilaatikkoa kun ei ole ollut tarjolla. Varsin harmittavaa ettei kukaan toinen ole ilmaiseksi vaivautunut vastaavaa tekemään, vaan jäi minun hyvinkin epäsäännöllisen harrastamiseni varaan. Toisaalta myös jopa hieman yllättävää, jos kuitenkin ottaa huomioon sen että VB6:ssa on olemassa jonkin tason unicode-tuki. Jotkut asiat vaan joutuu tekemään sillä vaikeammalla tavalla, mutta vain harvoissa kohdissa vaikeammin kuin erinäisillä muilla kielillä.
Yöllä oli muuten aivan mahtava ukonilma. Ääntä ei tullut aivan tarpeeksi, mutta valoshow oli oikein hieno.
Asensin tässä aiemmin XP:n Vista-koneelleni, sillä totesin kyllästyneeni Vistan yllättäviin jumitteluihin tietyissä tilanteissa, muutamien ohjelmien toimintaongelmiin, ja toisaalta kiinnosti kokeilla SP3:a, jonka kehutaan nopeuttaneen XP:tä entisestään. Ja olen varsin tyytyväinen muutokseen.
Ongelmia oli kuitenkin ensinnäkin nettirintamalla: netti tuntui kauhean tukkoiselta ja hitaalta verrattuna Vistaan. Vistassa netti pyöri nätisti ja XP:hen vaihdettaessa tuntui kuin käyttöjärjestelmän käyttöliittymän ja netin nopeus olisivat vaihtaneet paikkaa keskenään. Siispä selvittelin miten saisin korjattua tämän ongelman. Ensinnäkin muistin erään vanhan muutoksen: yhteysmäärien rajoituksen, 10 kpl sekunnissa. Tämä on aivan tuskainen rajoitus jos pitää torrentteja jaossa jatkuvasti, kuten minä. Siispä latasin event ID 4226 patcherin, joka sallii arvon muuttamisen miksi tahansa. Säädin omalle koneelleni määrän tuhanteen.
Tämän lisäksi löysin toisenkin ohjelman, jolla voi muuttaa asetuksia toimimaan parhaiten juuri omalla Internet-yhteydellä: CableNut. Linkistä löydät sivun, johon voi syöttää oman yhteytensä nopeuden (sekä sisään- että ulosmenevän), sekä latenssin millisekunttiarvon. Omalla kohdallani syötin arvoksi 150 ms, jonka selvitin ohjeiden mukaisesti (käyttäen testisivustona theonering.net:iä, josta maksimiajaksi tuli 161 ms).
Näiden muutoksien jälkeen käynnistin koneen uudelleen ja ero oli kuin yöllä ja päivällä: sivustot latasivat aivan törkeän nopeasti, nopeammin kuin Vistalla parhaimmillaan! Eroa syntyi myös siitä, että samalla päivitin Firefoxin kakkosversiosta kolmoseen. Firefox 3 sisältää muutoksia, jotka sallivat useamman tiedoston lataamisen yhtäaikaisesti per palvelin, mikä on hieno muutos nykyisten laajakaistojen aikana; huomasin aiemmin myös Vistalla nopeuseron.
Vielä viimeisenä kermana asensin Vistamizerin. Se on oikein hieno ilmaisohjelma, joka tekee XP:stä Vistan kaltaisen. Joissakin lisäohjelmissa on vielä bugitteluja, mm. WinFlip saa tekstit joskus katoamaan ikkunoista kuin myös satunnaisesti estää DirectX:ää käyttäviä ohjelmia ja pelejä toimimasta, mutta näitä ei ole pakko asentaa. Perusasennus tekee jo mahtavaa jälkeä, saa hienomman Vista-tyylisen ulkoasun, mutta taustalla pyörii vikkelä ja yhteensopiva XP SP3! Tyydyin varsin minimaalisiin muutoksiin ja en asentanut edes mukana tulevia työpöydän taustakuvia saati ääniä. Kaikin puolin hieno muutos.
Kuten olen tainnut jossakin välissä jo aiemmin todeta, minulla on epäsäännöllinen unirytmi. Haittapuoli tässä on siinä, että aina eivät menemiset satu niihin aikoihin kun olen hereillä. Tällä erää tiistainen koe oli ongelmana: koe alkoi niihin aikoihin kun olisin mennyt nukkumaan, noin aamuyhdeksältä. Epärytmini on ollut valloilla jo vuosikausia, joten olen oppinut monia kikkoja ja pieniä asioita, jotka mahdollistavat valvomisen pitkään virkeänä. Miten siis olin virkeänä kokeessa?
Ensimmäinen tärkeä asia on se, että on nukkunut hyvin useampana edeltävänä päivänä. Olen siis elänyt omalla “normaalirytmilläni”, jossa olen mennyt nukkumaan kun on alkanut väsyttää, joka on keskimäärin hieman pidempi kuin 24 tunnin rytmi, jota valtaosa muista noudattaa. Kuitenkin tämmöinen säännöllisyys on tärkeä pohjatekijä sille, että jaksaa valvoa pidemmän pätkän ilman yllättäviä ongelmia.
Maanantaina menin melkein rytmilleni nukkumaan joskus kahdentoista tienoilla. Valvoin hieman pidempään kuin tuntui, ja pienenä extrana laitoin herätyskellon herättämään normaalia aiemmin. Tälle pohjana on se, että lyhyet unet (kuusi-seitsemän tuntia) ovat virkistävämmät kuin liian pitkät unet (joihin normaalisti sorrun, ja jotka minulla “luonnollisemmin” tulevat). Heräsin siten kello 18 ja nousin viitisen minuuttia myöhemmin. Sivustaseuraajaa pelottavasti kävin jalkeilla pienen hetken vain sammuttaakseni herätyskellon ja menin takaisin sänkyyn viideksi minuutiksi, mutta olen jotenkin tottunut siihen, että pitää lojua pieni hetki sängyssä ennen ylösnousua.
Noustuani luin vielä kokeeseen selaamalla kerraten koealueen lävitse. Tämä oli hieman outoa, koska en ole todellakaan mikään kokeisiin lukija, kävin yläasteen ja ammattikoulun lävitse lukematta kokeisiin ollenkaan (ja jos kokeeseen luin, sain siitä todella huonon numeron). Pääsykokeeseen ei kuitenkaan ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin lukea, joten jouduin siinä mielessä kovan haasteen eteen. Lukuaikaakin oli vain kuukausi, ja se ei ollut riittävä aika: sain monet perusteet ja kokonaiskuvan luotua geologiasta itselleni, mutta yksityiskohdat kuten kivilajit ja niiden erikoisuudet jäivät tyystin oppimatta. Kokeessa olisi tarvinnut kivilajitietoutta lähes jokaisen kysymyksen kohdalla, yksi kysymyksistä oli pelkästään yhdestä kivilajista, enkä edes tunnistanut kokeen aikana mistä aiheesta kysymys edes oli. Oikeastaan se ei edes ollut kysymys, ainoastaan sekakivilajin nimi monikossa, josta olisi sitten pitänyt kai esseetyylisesti sepittää. Hieman epäreilu kysymys jos sen suhteuttaa omaan tilanteeseeni, jossa oli vain kuukausi lukuaikaa.
Kittasin illan mittaan energiajuomaa. Yhdenkin energiajuoman litkiminen vaikuttaa siten, että valvoo päivän mittaan tavanomaista pidempään. Päädyin lopulta juomaan lähes kolme tölkkiä, reilun litran ennen koetta ja sen aikana. Virkistävien ainesosien lisäksi energiajuomissa lienee aineita, joita aivot tarvitsevat, joten tiettyjen hedelmienkin syöminen olisi vaihtoehto: en vain ole selvitellyt mistä hedelmistä näitä aineita saisi.
Energiajuomien juomisesta huolimatta varasin aikaa myös nokosille parisen tuntia. Nukahdan huonosti, joten olin lopulta unessa vain reilun tunnin. Laitoin kaksi herätystä, joista aiempi pakotti nousemaan hetkeksi ylös ja toinen riitti lopulta herättämään kunnolla.
Seuraava huomionarvoinen seikka on syömättömyys. Tai oikeastaan se, etten syö itseäni täyteen asti missään vaiheessa ennen koetta. Tälle selitykseksi riittää se, että jos syö mahansa täyteen asti, alkaa varmasti väsyttää. Ja sitä enemmän mitä pidempään on ollut hereillä. Ennen koetta jouduin käymään kaupasta jotain pientä purtavaa, tällä erää päädyin korppukinkkuun, jotta näläntunne ei sentään olisi estänyt keskittymistä. Käytyäni kokeen jälkeen ravintolassa syömässä meni vain puolisen tuntia ja olin lähes kuolemanväsynyt. Vaati varsin paljon jaksamista pysyä hereillä paluumatkalla junassa, saati sitten kotona kun kissalta oli ruoka loppunut ja sen vessalaatikko piti hoitaa.
Viimeisinpänä seikkana pidin itseäni myös pienoisessa stressitilassa. Tsemppasin pitkin päivää ja pidin yllä positiivista henkeä. Lähtökohtaisena ajatuksena oli tehdä parhaansa, lopputuloksella ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että tekee sen mitä osaa eikä yhtään vähempää. Toki kokeen aikana jouduin pettymään liian vaikeaan ja mystiseen “kysymykseen”, mutta vastasin siihenkin jotakin arvalla. Ihan vain edes yhden pisteen toivossa yrittämisestä.
Lopputuloksena olin hyvin virkeänä yhteensä noin 14 tunnin ajan, joka jakautui kahteen osaan ennen ja jälkeen nukkumisen. Ennen koetta säästelin aivoja ylimääräiseltä kuormalta ja ajattelulta minkä pystyi.
Haittapuoliakin tällä valvomisella luonnollisesti on. Olen edelleen, tässä jo perjantain puolella kulkiessa, varsin tokkurainen ja kärsin jymyttävästä päästä. Pieni särky päässä ollut edellisestä nousemisesta asti (torstain puolella noin 22:30). Haittavaikutuksia on monia, todennäköisesti taas kuolen hieman aiemmin, joten en suosittele epärytmissä elämistä kenellekään. Olkoot onnellisia he, jotka eivät koskaan joudu elämänsä aikana valvomaan yön ylitse.
Tuossa viime perjantaina sain yllättävän soiton, sillä minulle tarjottiin töitä. Vieläpä vanhan klassisen Visual Basicin parissa, joka on kuolemassa oleva kieli, mutta osaamista näemmä edelleen tarvitaan. En ole vaivautunut .NETiä missään vaiheessa opettelemaan, se kun on tuntunut varsin pakotetulta ja raivostuttavaltakin ratkaisulta Microsoftin päätettyä, ettei uusi versio VB:stä ole enää ollenkaan yhteensopiva vanhan kanssa.
Joten, mitä nyt? Ensinnäkin katsotaan miten tämänpäiväinen koe menee. Olen nyt matkalla junassa Pasilaan, ja sieltä pitää sitten kävellä yliopistolle. Kartta piti tulostella että tietää minne eksyy. Tein vielä viimeisen pikaisen kertausluvun illan ja yön aikana ja nukuin noin tunnin pätkän alle. Vaikka en olekaan lukenut niin hyvin kuin olisi ehkä pitänyt, niin olen sinällään suht luottavainen. Toisaalta pääsykoe tulee nyt näyttämään sitten sen, mihin suuntaan elämäni kulkeutuu: päädynkö opiskelijaksi, vai vihdoinkin oikeaksi ohjelmoijaksi oikeaan softafirmaan, jos minut vielä kesäkuussa kelpuutetaan (kun saan tietää tulokset).
Kissan kanssa on tullut eleltyä. Muutama moka on tullut tehtyä, toisaalta myös paljon on tullut myös sitä myöten opittua. Suurin haaste on oikeastaan vielä se elämänrytmin löytyminen, varsinkin kun kissalla on paljon kestämistä sekavahkon rytmini kanssa. Nyt olen myös ensimmäistä kertaa poissa pidempään kotoa kuin vain kaksi-kolme tuntia. Eiköhän tuo elukka pärjäile. Olen muuten alkanut nimittää sitä Tolpaksi, sillä se kulkee aina häntä pystyssä, ja sen kulkiessa parvekkeella ikkunan editse näkee vaan pystyssä sojottavan hännän. Killistä en nimenä ole pitänyt ollenkaan, joten Tolppa on hitaasti hivuttautunut edelle.
Ehkei mennyt aivan parhaalla mahdollisella tavalla, minä kun olin kissaa haettaessa jo suht väsynyt, mikä ei tietenkään ollut hyvä juttu tutustumisen kannalta. Jaksoin välttämättömimmän kuitenkin tehdä ennen unille menoa. Kissa vaikutti pyöriskelevän hieman hermostuneena sen aikaa kun olin unessa. Toisaalta tämä kissa vaikuttaisi olevan aika nopeasti tottuvaa mallia ja muutenkin vähän rohkeammasta puusta veistetty.
Isoimmat ongelmat on tietysti kissan ymmärtämisessä. Kesti aikansa, että ymmärsin kissan tahtovan kosteaa ateriaa. Toisaalta se on nyt jättänyt siitä noin puolet syömättä vielä tässä vaiheessa, joten pitänee vaan tarjota puolta pussia kerrallaan vastaisuudessa ja pistää ylimääräinen puolikas jääkaappiin. Kuitenkin kun asiat sai hyvälle mallille, niin tuo änki ensimmäistä kertaa pitkäksi aikaa syliin.
Mittarissa lukema senkun nousee. Tunnin sisään tullut pari astetta lisää ja heittelee tällä hetkellä lähemmäs 19 astetta. Tämä tosin kuudennessa kerroksessa, maatasolla muistelisin näin kesän aikaan lämpöjen olevan jopa korkeammat. Varsinkin asvaltin takia.
Kävin siis poikin ensimmäistä kertaa Riihimäen ABC:llä katsomassa paikallisen S-marketin hintatason. Ja se oli peräti siedettävä, ainakin maito oli samaa hintaa kuin mitä se Prismassakin on. Harmi sinällään, että maidon hinta on noussut niin paljon vuoden aikana, mutta pakkohan sitä on juoda - tai no siis, on se terveellisempää kuin limsa. Valion kioskin jäätelön hinta oli kyllä jotain aivan järkyttävää: kolme euroa kaksi palloa. Aivan kamalaa rahastusta, varsinkin kun vielä sattuu muistamaan miten muutama vuosi sitten hinta oli vain puolet tuosta. Toki onhan noilla töissäkäyvillä rahaa, mutta työttömyystuella sitten ei mennäkään noin kallista jäätelöä ostelemaan.
Väkeäkin riitti paikalla, onneksi avautui yksi kassa lisää tai muuten olisin edelleen matkalla. Matka oli varsin nätti, kulkemani reitin varrella kun oli suhteellisen paljon puuta, joko pyörätien varrella tai metsikkönä. Ja tietysti sininen pilvetön taivas… kesä on tullut aikaiseen, sano. Jos jo nyt pyöritään 20 asteen kieppeillä, millaista säätä se lupaakaan kesäksi? Ei kovasti houkuttele monipäiväiset 30 asteen lämmöt. Toivottavasti sateita on riittävästi (muttei liikaa).
Kissan tuloon on se päivä aikaa. Vielä ei jännitä, tosin se voi johtua siitä että väsy painaa jo tähän kellonaikaan päälle. Semminkin kun tuli tuo reilu kuuden kilometrin lenkki tehtyä. Ja masukin on tyydytetty. Huomenna pitäisi sitten uskaltautua käydä valitsemassa lemmikkieläinliikkeestä niin ruokaa kuin pellettejäkin, jotta kissa tietää minne saa pissiä. Ja kakkia. Varsinkin kakkia. Kissan oman WC:n sijoittaminen on hieman hankala kysymys, lähinnä johtuen siitä, että en tahtoisi vessaan sitä sijoittaa. Tämä johtuu ihan puhtaasti siitä, että vessan lattialla on taipumus kerätä vettä ja sitä myöten on sitä vaaraa että kissa joisi sitä. Siihen kun kuitenkin kaiken maailman aineita joutuu väistämättä sekaan, likaa unohtamatta…
Oikeastaan yllättävän sutjakkaasti lopulta hoitui tuo sopivan kissan löytyminen. Asiat noin muutenkin sujuivat varsin hyvin, tuli samalla mukaan kantolaatikko kuin myös Kissan Kunnioitettava Hännänpesulaari. Ja vielä alennuskuponki lemmikkieläinliikkeeseen. Tänään sitten olisi tavoitteena käydä katsomassa ruokakipot, ruokaa ja kissanhiekkaa, tai mitä nyt olikaan. Pääasia että Hännänpesulaarissa on jotakin muutakin kuin tyhjyyttä.
Suht iso muutoshan tämä tähän elorytmiin on. Kissan hoitaminen toisaalta vaatii ne muutamat säännölliset ja pakolliset ruljanssit, jotka ehkä auttavat myös lisäämään muiden “pakollisten” asioiden säännöllistä hoitoa. Esimerkiksi tiskit jäävät tällä hetkellä liian usein liian pitkäksi aikaa lojumaan. Nyt kun kissa tulee, ei niitä ehkä ole ihan niin järkevä jättää ihan mihin vaan.
Muutenkin olen nyt yrittänyt pistää paikkoja siistimmäksi. Esimerkiksi keittiön lattiaa en ole vielä kertaakaan pessyt kunnolla, joten nyt on korkea aika. Parveke on vähän enemmän kysymysmerkki, että tarvitseeko sille tehdä mitään. Siellä on vain säilytelty vähän pahvilaatikoita, ja nyt siellä ei ole niitäkään. Jotakin tietysti pitää parvekkeelle laittaa, jotta kissa voi ainakin halutessaan seurata ulkoilmaelämää. Keittiössä oleva pöytä ei ole tarpeeksi korkea, jotta sieltä näkisi ulos.
Tietokoneet ovat hieman ongelmallisia. Etenkin palvelinkone, sillä kun ei ole kunnon suojaa. Täytyy kai vain toivoa, että kissa ymmärtää pysyä poissa niiden takaa. Muuten pitänee hieman hyllyjen ja pöytien pintoja tyhjennellä, ettei ole mitään hajoavaa edessä. Ehkä tässä viimein saa itseään siltä osin kuriin, että alkaa pitää pöytiä tyhjempänä. Ehheh, aina voi itseään yrittää huijata?
Kävin sitten kissoja kurkkimassa, ja löytyihän sieltä mukava tapaus. Maanantaina sitten kotiin ilmaantuu herra Killi, kunhan maksut ja paperit saa kuntoon. Paikkahan oli Onnentassu. Noin muuten on tällä hetkellä väsy. Työkkäritäti teki oharit, joten tuli turhaan nukuttua pätkäunet. En ainakaan saanut mitään tietoa siitä, että käynti olisi peruttu. Toivottavastipa tuo sähköpostiin vastaa. Saas nähä pistääkö tässä maate.
Herra Killi